lauantai 13. marraskuuta 2010

Savustusta retkikeittimellä




Tarvitset:
Retkikeittimen
Lehtipuusta vuoltuja lastuja
(esim. omenapuu, leppä)
Pihkainen havupuu ei sovi savustamiseen.
Voit kuitenkin käyttää lehtipuulastujen seassa hieman katajan oksia.

Sekä:
Tuoretta kalaa
merisuolaa

Vuole tuoreesta lehtipuusta kuori pois. Vuole sitten puhtaasta puusta noin kourallinen pieniä lastuja ja ripottele ne retkikeittimen pohjalle. Asettele kaksi kuorittua oksaa lastujen päälle. Suolaa kala ja aseta se tikkujen päälle. Säädä keittimen liekki pienelle tulelle. Kun lastut alkavat savuamaan peitä kattila kannella. Lastut eivät saa syttyä palamaan. Savusta kalaa noin 10 minuuttia ja tarjoa syötäväksi.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Lähiruokala





Lähiruoka on käsite joka tarkoittaa tietenkin ruokaa ja ruoan raaka-aineita, jotka on alkuperältään läheltä. Lähiruoka ajatus on hieno. Se työllistää ja edesauttaa myös sitä, että ruoka on, tai se ainakin on mahdollista olla todella tuoretta. Kukaan ei tietenkään loppuun asti pysty valvomaan sitä etteikö joku tarjoaisi vanhaa ruokaa. Lähiruokaa se silti voi olla.

Vierailin suuressa marketissa. Ulos liikkeestä tullessani huomasin pysäköintialueen läheisyydessä pienen kojun. Koju houkutteli minua ja kävelin sen luo. Koju oli sympaattinen pieni grilli.

Minun nuoruudessani grillit olivat aina nakkikioskeja ja nakkikioskit juuri tämänkaltaisia pieniä kojuja. Nakkikioskista sai usein ostaa vain nakkisämpylöitä tai lihapiirakoita. Hampurilaiset olivat silloin varsinaisia uutuuksia.

Nyt tällainen pieni grilli oli ilmestynyt tähän kuin tyhjästä, vuosien takaa.

En voinut vastustaa kiusausta. Astelin grillin myyntiluukulle ja tilasin nakkisämpylän. En siis mitään hot dogia, vaan kunnon vanhan ajan nakkisämpylän, sinaapilla ja ketsupilla maustettuna.

Ehkei nakkisämpylä edustanut parasta mahdollista lähiruoka ajattelua. Silti joskus kauan sitten, tällaiset kojut minun maailmassani olivat kuin lähiruokaloita. Niitä oli usein siellä missä ihmisiä liikkui paljon.

Kojun läsnäolo hohki kotoista ja rauhallista tunnelmaa. Siitä puuttui kaikki sellainen kansainvälisyys, vauhdikkuus, sähköiset valomainokset ja nuorekkuutta ihannoivat viritykset, joita nykyaikaiset grillit ovat täynnä.

Vaikka grillithän ovat pikaruokaloita, tämä pieni nakkikioski parkkialueella, oli minulle todellista slow-food ajattelua. Nautiskelin hitaasti ateriani loppuun ja mietin aikoja, jolloin tällaiset kojut olivat vielä yleisiä. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt tähän parkkiruutuun jossa nyt seisoin.

Minun on mahdotonta sanoa olivatko grillin tuotteet lähiruokaa. Eineksiä ne joka tapauksessa olivat. En helposti sortuisi ostamaan kyseistä ateriaa muualta. Tässä pienen kojun edessä nakkisämpyläni maistui kuitenkin taivaallisen hyvältä. Tuntui hetken jopa siltä, että grillin myyntitiskikin olisi ollut leukani korkeudella, vai veikö muistoni minut todella kauas menneisyyteeni, sillä juuri tällainen pieni grilli sijaitsi joskus lapsuudessani lähellä kotiniani.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Kalakaupunki




Minun mielestäni Turkua on vaikea sanoa todelliseksi merikaupungiksi. Moni turkulainen varmasti hermostuisi tästä ajatuksestani, mutta niin vain tunnen.

Oikea todellinen meri on Turun keskustasta kaukana. Ennemmin voisin sanoa kaupunkia saaristokaupungiksi tai jokikaupungiksi, sillä Aurajoki halkaisee Turun kahdeksi osakasi, ”täl puol jokke ja tois pual jokke”.

Joki mutkittelee sisämaasta merta kohti ja levenee pikkuhiljaa ensin kapeaksi lahdeksi ja sitten Airiston aukoksi. Avomerta joutuu hakemaan kymmenien kilometrien päästä. Saaristoa sitä vastoin sitten riittääkin.

Olen purjehtinut paljon. Kun omistin purjeveneen, piti veneen kotisatama etsiä aina mahdollisimman kaukaa Turun keskustasta, sillä mitä lähemmäksi kaupunkia veneen toin, sitä kauemmin jouduin ajamaan moottorilla ennen kuin purjeita kannatti edes harkita nostaa. Se ei tuntunut mielekkäältä purjehtimiselta.

Varsinaisen ison meren puuttuessa, kalaa kuitenkin Turusta ja sen ympäristöstä on aina pyydetty. Airistoa onkin aina pidetty merkittävänä silakan kutupaikkana ja Aurajoesta voi joku onnekas pyytää jopa lohen.

Kalaa eri muodoissa voidaankin pitää hyvin yhtenä Turun perinneruokana. Jokavuotiset silakkamarkkinat ovat hyvä esimerkki siitä, että kala on turkulaisille oikeaa lähiruokaa.

Taas kerran Aurajoki, keskustan kohdalta täyttyi kymmenistä kalastajista ja niiden myyntikojuista joissa myytiin tuoretta ja jalostettua kalaa eri muodoissa.

Silakkamarkkinat ovat loistava osoitus siitä että kalaa ja lähiruokaa myös arvostetaan. Koko markkina-alue koostuu lähes yksinomaan kalaan liittyvistä tuotteista eikä kaljakuppiloita juurikaan näy. Kalasta pidetään ja sitä myös tullaan ostamaan.

Kiertelin markkinoillla väentungoksessa. Äkkiä huomasin styroksi laatikossa jäiden seassa makaavan lohen. Eikä lohi mikään pieni kala ollutkaan. Laatikon alla oli lappu johon oli kirjoitettu ”Aurajoesta tänään”

Uskomatonta ja samalla ihan totta. Turkuhan on todellinen kalakaupunki.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Retkeilijän keittokirja




Seitsemänkymmenluvun loppulla näin kaverini kotona keittiössä muovilaatikon jossa oli pahvisia reseptikortteja. Kortteja sai tilata lisää aina kuukausittain. Ne olivat tarkasti järjestyksessä aihepiireittäin laatikossa. Alkuruat, jälkiruoat, liharuoat jne.. Jokaisen reseptin voi erikseen ottaa esiin ja panna myöhemmin takaisin.

Muistin kortit muutama kuukausi sitten metsässä. Olin vesisateessa laittamassa ruokaa retkikeittimelläni. Yritin epätoivoisesti lukea märkää paperinpalasta joka tuulessa lepatti kädessäni. Välillä se tarrautui hihaani kiinni ja lopulta se repesi käyttökelvottomaksi.

Seuraavana päivänä kotona luonnostelin pieniä reseptikortteja, joissa oli kulmassa reikä, niistä koertteja voisi niputtaa jousihakaan kiinni ja vaikka tarpeen tullen irrottaa. Korttien pitäisi olla tietenkin muovia etteivät ne kärsisi kastuttuaankaan.

Ideani valmistui juuri. Ensimmäinen erä retkiruokia, kaksikymmentä reseptiä, 70x100 mm kokoiselle taipuisalle muoville.

Testasin korttinippua ja pudotin sen ojaan ojaan ja pyyhin kuivaksi. Hyvin toimii. Voin kauppaan lähtiessä ottaa mukaan vaikka vain yhden kortin ja lukea siitä raaka-aineet joita metsässä ruoan tekemiseen tarvitsen. Sitten pakkaan retkelle samaisen kortin ja luen siitä ohjeet, kelissä kuin kelissä. Koko nippua ei tarvitse mukana kantaa.

Helppoa kuin mikä. Puoliksi suunniteltu ruoka on melkein kuin jo tehty. Nam.

torstai 14. lokakuuta 2010

Nuotiomuikkuja ja pinaattiperunoita




Tarvitset:
nuotion
alumiinifoliota
veitsen

Sekä:
perunoita
perattuja muikkuja
pieniä kuusenoksia
kirsikkatomaatteja
pinaatinlehtiä
1 salottisipuli
mustapippuria
merisuolaa
oliiviöljyä

Pujota jokaisen muikun sisään kuusenoksa. Ripottele suolaa muikkujen päälle ja kääri kaikki yhteen folion sisään. Kuori perunat sekä sipulit ja pilko ne pieneksi. Paloittele tomaatti. Sekoita perunat, tomaatti, sipulit ja pinaatinlehdet toiseen foliokääreeseen ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Lorauta päälle oliiviöljyä ja sulje käärö. Nosta molemmat kääröt hiillokselle. Anna kypsentyä 15 minuuttia. Poista kuusenoksat kypsistä mukuista ennen tarjolle asettamista.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Rukiinen tattimunakas




Tarvitset:
retkikeittimen
haarukan
veitsen

Sekä:
3 kananmunaa
1 pieni herkkutatti
ruisleipää
1 tomaatti
suolaa
mustapippuria
loraus vettä
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä

Muserra valkosipuli veitsen sivulla ja pilko sen jälkeen pieneksi. Siivuta ruisleipää suikaleiksi ja paista suikaleet oliiviöljy-valkosipuliseoksessa rapeiksi. Siirrä leipäsuikaleet sivuun. Pilko tatti ja paista oliiviöljyssä kunnes sinen liha pehmenee. Mausta suolalla ja siirrä sivuun. Riko kananmuna ja lorauta sekaan tilkka vettä ja ½ tl suolaa. Sekoita. Paista molemmilta puolilta. Halkaise tomaatti ja poista siemenet. Pilko sitten tomaatti pieniksi kuutioiksi. Kokoa annos lautaselle. Alimmaiseksi munakas, sitten tatit ja leipäsuikaleet. Ripottele tomaattikuutioita päälle ja mausta mustapippurilla

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Visseli soikoon




Pakkaan varusteita. Talvitakki, talvihousut, pipo, hanskat. Lista on samanlainen kuin lähtisin talvella hiihtämään. Kylmyyttä vastaan tarvitaan oikeanlaiset pukineet. Olen saanut kutsun, gastiksi tai oikeammin sepäksi eli kokiksi purjeveneeseen. Kokkaavalle retkeilijälle se sopii oikein hyvin. Purjehdimme Helsingistä Turkuun.

Matkaan menee luultavasti kaksi päivää. Olemme silti varanneet aikaa koko retkeen kolme päivää. Mikään kiire meillä ei ole.

Kirjoitin raaka-aineista listan kipparille, joita tarvitsemme retken ruokailuihin. Siitä tuli pitkä ja herkullinen. Merellä syödään aina hyvin. Sen tietää jokainen merimies – ja -nainen.

Purjehtiminen on upeaa puhaa. Varsinkin syksyisin. Silloin meri heräilee leppoisten kesälaineiden jälkeen mahtaviksi vaahtopäiksi. Tyrskyävät aallot pärskivät vettä ja kaikkialla kohisee kuin kiehuvassa kattilassa. Tai niin ainakin retkeltä toivon.

Visseli soikoon. Koko miehistö kannelle. Kaikki kolme. Nyt lähdetään.

Niin, mikä on visseli Se on sumutorvi tai äänimerkki jota merellä käytetään aina tarpeen mukaan.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Tomaatti-sipulisalaatti



Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen

Sekä:
1 pieni makea sipuli
kirsikkatomaatteja
pinaatinlehtiä
valkoviinietikkaa
mustapippuria myllystä
merisuolaa

Pilko tomaatit neljään osaan. Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi. Pese pinaatti ja suikaloi lehdet. Yhdistä ainekset ja sekoita joukkoon loraus valkoviinietikkaa. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa vaikka paistetun ahvenen ja herkkutatin kanssa.

Mustikkajogurtti




Tarvitset:
kattilan tai kupin

Sekä:
1-2 dl mustikoita
2 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl tuoretta timjamia
½ sitruunan mehu
1 rkl sokeria

Sekoita kaikki ainekset yhteen ja nauti.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Kuusitee




Tarvitset:
retkikeittimen
tai nuotin ja kattilan

Sekä:
Muutama noin 7 cm
mittainen tuore kuusenoksa.
2 rkl hunajaa
0,5 l vettä

Keitä pieniä oksia vedessä 10 minuuttia. Lisää hunaja. Nosta oksat ja neulaset vedestä ja nauti. Juoma on hyvää myös kylmänä.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Minttujogurttia ja siideripäärynöitä




Tarvitset:
Retkikeittimen
Veitsen

Sekä
2 dl maustamatonta jogurttia
omena siideriä
1 päärynä
1 rkl kuusenkerkkäsiirappia
10 mintunlehteä
1 rkl raesokeria
2 rkl pinjansiemeniä

Hienonna mintunlehdet veitsellä. Sekoita lehdet ja raesokeri jogurtin joukkoon.
Paahda pinjansiemenet kevyesti vaalean ruskeiksi ja siirrä odottamaan. Paloittele päärynä ohuiksi lohkoiksi ja keitä lohkoja viisi minuuttia 1 dl:ssa siideriä. Lisää sekaan kuusenkerkkäsiirappi ja keitä vielä kaksi minuuttia. Nosta päärynät lautaselle ja lusikoi päälle minttujogurttia ja paahdettuja pinjansiemeniä. Koristele vielä mintunlehdillä.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Metsäuni




On lokakuun toinen päivä. Aamupäivä. Olen metsässä. Istahdan puun juurelle. Yöllä on ollut pakkasta. Nyt ilma lämpenee nopeasti. Aurinko paistaa.

Katselen kahta koiraani jotka juoksentelevat ympäriinsä nokat maata nuuskien. Kuulen jostain korpin äänen.

Kellahdan selälleni ja jään tuijottamaan Puiden latvoja ja sinistä taivasta. Hengitän syvään raikasta metsäilmaa. Tässä on hyvä olla.

Äkkiä muistan sanat Leena Rahulan runosta:

”Että muistaisi täällä jokainen miksi kukkaset kukkivat...
ja miksi pikku lintuset niin kirkkaasti laulavat.
Että...miksi aurinko paistaa, ja vedet välkehtivät,
miks metsät vihreät, siniset metsät
taivaita tähyävät”

Nukahdan.

torstai 30. syyskuuta 2010

Pinaattipasta




Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen
leikkuualustan

Sekä:
pastaa
kourallinen pinaatinlehtiä
2 rkl pinjansiemeniä
1 valkosipulinkynsi
1 dl oliiviöljyä
mustaleimajuustoa
suolaa

Keitä pasta suolatussa vedessä. Hienonna valkosipuli ja pinjansiemenet veitsellä. Lisää sekaan oliiviöljy. Sekoita ja mausta suolalla. Sekoita lopuksi kypsä pasta ja pinnaatiseos yhteen. Veistä päälle juustolastuja ja nauti.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Nyt kaatui sokerikuppi




Sain meilin. Luin kolme kertaa viestin ennenkuin ymmärsin sen. Blogini on huomattu. Tai se on oikeastaan enemmän kuin huomattu. Olen tähän asti luullut ettei blogiani edes lueta. Silti nautin blogin kirjoittamisesta.

Meilissäni luki näin:

“Oivallinen blogisi on valittu Kuukauden ruokablogiksi!

Tuulenhuminaa-blogi yhdistää ruoan ja luonnon: kaikki reseptit on luotu ulkoilmassa kokkaamista silmälläpitäen. Idea on hieno – suomalaisen ruokakulttuurin peruselementit pääsevät tämän blogin kautta oikeuksiinsa. Reseptit ovat toimivia ja kuvat johdattelevat luontokokemusten äärelle.

Marja Innanen
pääsihteeri, suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma”


Luonto on kiehtonut minua aina. Puhdas aito luonto on myös hyvän ruoan kasvupaikka. Kun retkeilen, ihailen kasveja, eläimiä ja nautin olostani, siihen kuuluu olennaisesti myös ruoka. Eikä nautinnolliseen retkeen voi minun mielestäni kuulua pussitettu valmisruoka. Aito luonto vaatii aidot eväät.

Hyvä ruoka valmistuu retkilläni hetkessä retkikeittimellä tai nuotiolla. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikä mitään kummempia kokkaustaitoja tarvita.

Raaka-aineet on helppoa annostella ja pakata ennen retkeä valmiiksi pieniin kuljetusastioihin. Silloin pakkausjätettäkään ei synny. Myös luonto tarjoaa loputtomasti raaka-aineita, joilla voi maustaa ruokaa tai jopa valmistaa kokonaisia aterioita.

Minä pidän nautinnoista. Luonto ja ruoka yhdessä ovat asioita joista minulle syntyy nautinto. Toivon että tarinani ja kokkailuni rohkaisisivat kaikkia lukijoitani nauttimaan luonnosta ja hyvästä ruoasta

Kiitos lukijat.

Kiitos suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma

Ja vielä, eläköön luonto - kiitos ruoasta.

petri

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Lammas-kanttarelli kastike




Tarvitset:
nuotion
valurautapannun
(voit hyvin tehdä ruoan
myös retkikeiuttimellä)
veitsen
lusikan

Sekä:
kourallinen tuoreita kanttarelleja
150 g lampaan sisäfilettä
purkki creme fraishea
1 tl kuivattua timjamia
voita
1 tomaatti
1 sipuli
suolaa

Viipaloi file ohuiksi lastuiksi. Pilko sipuli pieneksi. Puhdista kanttarellit ja puolita. Paista kanttarelleja, sipuleita ja lammasta pannulla noin 5 minuuttia. Halkaise tomaatit kahdeksaan osaan ja poista niistä sisus. Kaada creme fraishe ja tomaatit pannulle lihan ja sienten sekaan. Lisää kastikkeen sekaan 1 tl kuivattua timjamia ja mausta suolalla. Tarjoa vaikka riisin kanssa.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Hämmästelyä








Valmistun kohta erä- ja luonto-oppaaksi. Takana on kaksi vuotta iltaopiskeluja luokkahuoneessa, sekä viikonlopun retkiä luontoon. Opiskelu on ollut mielenkiintoista. Aluksi 500 eliölajin opetteleminen tuntui mahdottomalta ajatukselta, mutta innostus kasvoi koko opiskelun ajan ja oppimisprosessi oli loppujenlopuksi helppoa. Se tuli kuin itsestään.

Voisin ajatella että samat opit olen saanut peruskoulussa biologian tunneilla. Ei ne silloin mieleen jäänyt. Aikaisemmin metsässä kulkiessani ja yöpyessäni olen lähinnä vain nauttinut olostani.

Nyt pystyn tunnistamaan kasveja, sieniä, lintuja ja minulla on keinot opiskella niitä lisää, sillä luonnontuntemus on muutakin kuin pelkkää eliölajien nimeämistä.

Metsässä oppii toki itsekin, ilman virallista opetusta, kun vain innostuu.

Tunsin arvostusta kun jokin aika sitten minulta kysyttiin sienistä. Kerroin ylpeänä tietäväni että kanttarelliaika on ohi ja nyt on syyslajien vuoro. Perustin tietämykseni omaan kokemukseeni. En ole nähnyt kanttarelleja kuin alkukesällä. Viimeaikoina olen löytänyt lähinnä tatteja, haperoita ja rouskuja.

Tänä aamuna kiertäessäni tuttua reittiä koirien kanssa hämmästyin. Polkumme varressa kasvoi kanttarelleja ja paljon.

Juuri kun luulin olevani viisas, luonto yllättää minut täysin. Se ei koskaan toimi niinkuin oletan. Se muuttuu koko ajan.

Huomasin myös että metsä aamuisin, hiljaisen kesän jälkeen, ei enää olekaan äänetön. Pikkulinnut ovat joukoittain palanneet visertelemään puihin. Kai se kuitenkin on merkki todellisesta syksystä. Muuttolinnut laulavat hyvästiksi pois lähtiessään.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Siinä se taas on




Juoksen kuin hirvi. Harpon pitkiä askelia, hypin ja väistelen kiviä. Välillä jalat tikittävät kuin omepulone. Eteenpäin on pakko päästä. Iso oksa katkeaa otsaani, onneksi se tullut silmään.

Autan käsilläni oksia pois edestäni. Metsä on nyt niin tiheää etten näe edes mihin seuraavalla askeleella astun.

Äkkiä jalka pettää alta. Tunnen kaatuvani. Aika pysähtyy. Matka seisaalta alas on kuin hidastetusta elokuvasta. Olen kuin höyhen, joka leijuu hiljaa maata kohti. Mietin jo nousemista, vaikka olen vasta puolimatkassa alaspäin. Haparoin epätoivoisesti tukea jostain, turhaan.

Mätkähdän paksuun sammaleeseen. En tunne kipua. En siis satuta itseäni.

Housut kastuvat, takki kastuu, lakki kastuu. Mitä siitä. Ei minulla ole aikaa jäädä ihmettelemään. Nousen ylös paljon nopeammin kuin kaaduin.

Jatkan matkaani, kuin pikajuoksia. Kiipean ylös jyrkää kalliota pitkin. Olen apina. Kädet ja jalat työskentelevät, vain yhtä päämäärää varten. Pitää päästä eteenpäin.

Viimein pysähdyn. Olen perillä. Hengitän niin voimakkaasti, että minun pitää hekeksi painua kyyryyn ja ottaa tukea polvistani. Silmistäni valuu vesi. Tuntuu kuin sydän olisi korvissani.

Minua alkaa naurattamaan. Tunne on ihan outo. Adredaliini virtaa veressäni vieläkin. Hyvän olon tunne valtaa hetkessä koko mielen ja ruumiini.

Mihin minulla oli kiire. Sitä on vaikea selittää. Se tunne vain tuli yhtäkkiä ja se tunne sai minut valtaani.

Täällä minä nyt olen. Täällä ylhäällä kalliolla. Lähempänä.

Katson ylös haltioissani, täysikuu, siinä se taas on.

Hernekeitto





Tarvitset
retkikeittimen
veitsen

Sekä:
300-400 g öljyyn säilöttyjä herneitä
1/2 kuivattua timjamia
1/2 kuivattua oreganoa
1/2 kanaliemikuutio
2 salottisipulia
salamia

Pilko sipuli pieneksi. Kaada säilötyistä herneistä loraus oljyä kattilaan. Lisää sekaan sipuli ja kuivattu timjami sekä oregano. Kuullota pari minuuttia. Lisää vettä puolilitraa. Valuta Herneistä loppu yöljy pois ja kaada herneet kattilaan. Lisää sekaan vielä puolikas kanalimeikuutio sekä pieneksi leikattu salami. Anna kiehua vähintään 20 minuuttia. Painele välillä lusikalla herneitä liiskaksi kattilassa kiehumisen aikana.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Perunasaalattia nro 3 ja ryynikkaraa



Tarvitset:
veitsen
retkikeittimen

Sekä:
10 kiinteää perunaa
3 salottisipulia
1 dl mustia kivettömiä oliiveja
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria
1 rkl tuoretta timjamia
2 rkl tuoretta persiljaa
ryynimakkaraa

Kuori, paloittele ja keitä perunat kypsäksi. Kuori sipulit ja sillpua pieneksi. Pilko timjami ja persilja. Pilko myös osa oliiveista penemmäksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen. Kaada kaiken päälle vielä 1 dl oliiviöljyä sekä puserra sitruunasta mehu. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa ryynimakkkaran kanssa.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Lohta ja kurkkusalaattia




Tarvitset:
veitsen
nuotion
alumiinifoliota

Sekä:
Lohta
2,5 dl paloiteltua kurkkua
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl hienonnetua persiljaa
6 mustaa kivetöntä oliivia
1 iso tomaatti
2 tl balsamicoa
mustapippuria
suolaa


Kääri lohi alumiinipaperiin ja nosta lohi hiillokselle nahkapuoli alaspäin. Anna hautua 15 minuuttia. Nahka saa palaa, kala ei. Pilko kurkku pieniksi kuutioiksi. Poista tomaatista sisus ja pilko malto kuutioiksi. Pilko mustat oliivit pieneksi. Pilko vielä persilja pieneksi. Sekoita vihannekset ja oliivi ja kaada sekaan 2 rkl oliiviöljyä seka 2 tl balsamicoa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Cappelleti in brodo




Vettä sataa. Ei haittaa. Bongasin klassisen italialaisen keiton jota tarjoillaa New Yorkissa aina uudenvuodenpäivänä. Ajattelin testata miten se sopii retkelle sateiseen suomalaiseen syksyyn. Ja sopiihan se, täydellisesti. Helppoa kuin mikä. Kokonaisvalmistusaika viisi minuuttia.

Tarvitset:
retkikeittimen

Sekä:
150 g täytettyä pastaa (tortellini esim)
1/2 l kanalientä
4 rkl kuivaa valkoviiniä
1 rkl tuoretta silputtua persiljaa
mustapippuria myllystä

Kiehauta kanaliemi ja keitä siinä pasta ohjeen mukaan. Lisää lopuksi sekaan viini ja persilja sekä mustapippuri. Nauti.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Luumua ja uunijuustoa




Tarvitset:
veitsen

sekä:
pala uunijuustoa
tuoreita luumuja
mintun lehti
kuusenkerkkäsiirappia
kanervan kukkia koristeeksi

Posta luumuista kivet ja pilko hedelmäliha neljään osaa. paloita uunijuusto kuutioiksi. Sillpua mintun lehti. Sekoita kaikki keskenään. Valuta päälle kuusenkerkkäsiirappia. ja koristele lopuksi kanervan kukilla.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Ihmeellinen valo




Nousin normaaliin aikaan. Puoli seitsemältä aamulla ja lähdin tutulle lenkille koirien kanssa. Ilma oli viileä ja maassa oli usvakerros. Aurinko teki nousuaan metsän takaa.

Kävelimme pellolle. Paikoitellen aurinko teki sumun todella kirkkaaksi, häikäisevän kirkkaaksi.

Katselin juoksentelevia koiria. Ne hengittivät ulos paksua höyryä. Auringon valoa vasten ne olivat kuin höyrykoneita.

Siinä valossa oli jotain tuttua. Valo näytti lämpimän keltaiselta. Sellaista valoa aurinko tekee syksyisin, ainakin noustessaan ja laskiessaan.

Valo sai kaiken näyttämään lämpimältä. Se oli kuin muistutus menneestä kesästä.

Kesä on nyt ohi. On alkusyksy. Lehdet kellastuvat parhaillaan puissa. Heinät on pelloilta puitu. Muuttolinnut lentävät etelään.

Syksy tuntuu aina yhtä kaihoisalta. Syksy on kuin loppu. Mikään muu vuodenaika ei tunnu yhtä lopulliselta. Ei edes uusivuosi.

Kohta talojen piipuista nousevat paksut savupatsaat, silloin on jo pakkasta.

Väitän, ainakin itselleni, että tunnistaisin syksyn pelkän valon perusteella. Tai sitten minä kuvittelen. Jokatapauksessa aurinkogvalo ei minään muuna vuodenaikana näytä yhtä keltaiselta.

Seison hetken ihan hiljaa. Pidätän hengitystäni. Tämä on kaiken loppu ja alku. Se johtuu auringon valosta. Ihmeellinen valo.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Tuore tattisalaatti




Tarvitset:
veitsen

sekä:
1 herkkutatti
pala uunijuustoa
nuoria voikukan lehtiä
balsamicoa

Poita tatista pillistö. Paloittele tatti sekä muut ainekset ja sekoita ne yhteen. Ripottele päälle balsamicoa.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Rosmariinilla ja rakuunalla maustettua matsutakea




Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen

sekä:
1 keskikokoinen matsutake (männyntuokusuvalmuska)
1 valkosipulin kynsi
1 tl pilkottua rosmariinia
1 tl kuvattua rakuunaa
1 tl ruohosipulisilppua
oliiviöljyä
sormisuolaa

Paloittele sieni siivuiksi. Purista valkosipuli veitsellä kasaan ja paloittele myös se pieneksi. Leikkaa rosmariini pieneksi silpuksi. Paista paloiteltuja sieniä, valkosipulia, rosmariinia ja rakuunaa oliviiöljyssä noin minuutin verran. Nosta lautaselle ja ripottele päälle hieman sormisuolaa sekä pieneksi silputtu ruohosipuli.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Matsutake keitto



Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen

sekä:
1 keskikokoinen matsutake
(männyntuokusuvalmuska)
0,5 l vettä
tuoretta korianteria
suolaa

Paloittele sieni siivuiksi. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja mausta suolalla sopivaksi. Keitä sieniä kaksi minuuttia. Sekoita joukkoon silputttuja koriantrinlehtiä ja annostele keitto lautaselle. Kaada mukaan myös lientä.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Tattipasta




Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen
raastimen

Sekä
spaghettia
1 herkkutatti
ruohosipulia
1 cashewpähkinä
1 tuore valkosipulin kynsi
suolaa
oliiviöljyä

Keitä pasta suolatussa vedessä kypsäksi ja kaada vesi pois. Lorauta sekaan tilkka oliiviöljyä ja sekoita. Pilko sieni ja paista hetki oliiviöljyssä. Muserra valkosipuli ja leikkaa se pieneksi. Lisää valkosipuli sienten joukkoon. Sekoita nyt kaikki ainekset pastan sekaan. Ripottele päälle pilkottua ruohosipulia ja raastettua cashewpähkinää.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Päärynäspaghetti





Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen

Sekä:
spaghettia
1 päärynä
pala homejuustoa
vajaa kourallinen erilaisia pähkinöiä
kevätsipulia
mustapippuria
suolaa

Keitä pasta suolatussa vedessä lähes kypsäksi. Kaada vesi pois ja lisää joukkoon paloiteltu homejuusto sekä pilkottu sipuli ja pähkinät. Sekoita ja mausta mustapippurilla.

torstai 2. syyskuuta 2010

Jos metsään haluat mennä nyt




Koiraihmiset ovat kovia ulkoilijoita. Heidän on pakko olla, sillä koiran on päästävä ulos tekemään tarpeensa. Minutkin koirat patistavat ulos päivittäin.

Ainakin yksi ulkoilulenkki päivässä on minulla ja koirilla vähän pidempi. Silloin menen metsään. Kuljemme usein samaa polkua pitkin jonka olemme vuosien kuluessa tehneet. Se on tuttu ja turvallinen, pimeässäkin.

Joskus poikkeamme polulta hieman syrjään. Ja aina silloin lenkillä kokee jotain ihan uutta. Kasvit muuttuvat kaiken aikaa vuodenaikojen vaihtuessa. Marjat kypsyvät ja jossain kohtaa aika on otollinen sienille.

Kiersimme juuri tutun lenkin. Poikkesimme tiheässä kuusikossa metsään. Kuivan kesän jälkeen sammaleen peitämä maa kuitenkin tuntui paikoitellen märältä. Kärpässieniä näkyi sielllä täällä. Sitten yhtäkkiä edessäni maassa näkyi tummanruskea pyöreä sienen lakki. Pomin sen ja hämmästyin ilokseni. Herkkutatti.
Kohta näin toisen ja hetken kuluttua minulla oli niitä syli täynnä.

Mietin asiaa jonka joku joskus on todennut - palkan eteen pitää tehdä töitä, muuten se on liian helppoa.

Olen kulkenut metsässä elämänäni aikana satoja kertoja. Viime kesänä aloitin tosissani etsimään sieniä, enkä löytänyt juuri mitään, vaikka ilma oli sienille viime syksynä otollinen. Olisiko silloin ollut liian helppoa löytää kaikki sienet.

Nyt kuivan kesän jälkeen, ei sieniä pitäisi edes olla. Mutta täällä niitä on.

Saanko minä nyt palkkani. Kuka tahansa voi mennä metsään ja tehdä samanlaisen löydön. Minulle ei vain niin ole koskaan käynyt.

Levitin löytämäni tatit puutarha pöydälle ja ihmettelin miten monta sieniretkeä olen tehnyt ja palannut tyhjin käsin.

Ihailen juuri saalisistani ja hyräilen lastenlaulua - jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt.

maanantai 30. elokuuta 2010

Sienestäjänleipä




Tarvitset:
retkikeittimen
morttelin
veitsen

Sekä
sieniä (tässä herkkutatti)
10 cashew pähkinää
halloumi-juustoa
1 pieni sipuli
oliiviöljyä
maalaisleipää
persiljaa
suolaa
valkopippuria
voita

Pilko sipulit ja sienet sekä paista ne voissa. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Viipaloi halloumijuusto ja paista viipaleet molemmin puolin. Murskaa huhmarella cashew pähkinät. Leikkaa viipale maalaisleipää ja levitä päälle oliiviöljyä. Lisää seuraavaksi paistettu juusto ja sienisipuli silppu leivän päälle. Lopuksi ripottele pintaan vielä pähkinärouhetta ja persiljaa.

perjantai 27. elokuuta 2010

Tattipannu




Nopean sieniretken lämmin ruoka.

Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen

sekä:
valmiita lihapullia
makkaraa
1 kananmuna
1 vastapoimittu herkkutatti
suolaa
valkopippuria
voita

Paloittele makkara ja lihapullat sekä paista ne lämpimiksi. Pilko tatti ja paista se erikseen voissa ruskeaksi. Mausta sienet suolalla ja valkopippurilla. Lopuksi paista vielä kananmuna ja mausta suolalla. Tarjoa kaikki yhdessä.

torstai 26. elokuuta 2010

"Elämä yllättää aina"




Istun tietokoneen ääressä ja mietin.

Ulkoilin ja retkeilin viimevuonna ihan älyttömän paljon. En yrittänyt mitään ennätystä. Enkä edes kisaillut kenekään kanssa, en edes itseni kanssa. Ulkoilin silkasta ulkonaolemisen ilosta.

Päätin lopulta kirjoittaa kokemuksistani kirjan. Ihan vain muistoksi, ja vaikka jos joku innostuisi ajatuksistani ja lähtisi myös ulos luontoon, nauttimaan.

Ulkoilu ja retkeily ei ole raskasta. Ei edes väsyttävää. Mutta kirjoittaminen on. Ja tietokoneen ääressä istuminen. Kun kirjoitat viimeisen sanan ja päätät julkaista kirjoituksesi kaikkien nähtäväksi, yhdeksi kokonaisuudeksi, kirjan muodossa. Se on raskasta - ainakin minun mielestäni.

Minä osaan retkeillä. Tiedän sen. Osaan nauttia luonnosta ja kokata siellä ruokaa. Osaan olla hiljaa ja kunniottaa luontoa. Mutta haluaisin osata myös jakaa kokemuksiani, siten että ne innostaisivat muitakin. Sillä ilo ja hyvät kokemukset eivät yksin tunnu miltään.

Kun retkeilee ja haluaa opastaa toisia, kannustaa, tulee väkisinkin jossain vaiheessa miettineeksi sitä, että sanat ja ohjeet joita kertoo, ovat tietoa. Eikä tieto saisi koskaan olla väärää.

Silti innostuneisuus, kova halu, tiedon jakamisen ilo, voivat joskus viedä keskittymiskyvyn. Tieto ei enää olekaan totta, vaan siihen tulee epähuomiossa virhe.

Virheitä sattuu tekijälle - niin sanotaan. Silti virheen tekeminen harmittaa. varsinkin silloin kun sitä ei voi oikaista.

Kuuntelin juuri ystäväni Eve Mantun ohjelmaa radio ykköseltä. Eve pohtii siinä elämän yllätyksellisyyttä. Sitä, että kukaan ei voi oikeasti hallita elämää. Pidin ohjelmasta. Pidin siitä niin paljon, että halusin lainata ohjelman otsikon omaan ajatuksenvirtaani.

Olen yrittänyt paljon ja huomaannut vajaavaisuuteni. Olen ollut vahva todennut kuinka heikko olen. Olen tiennyt ja lopulta tajunut luulleeni. Olen kirjoittanut oikein ja tehnyt virheen. Olen ollut tyyni ja rauhallinen ja huomannut että "elämä yllättää aina" Varsinkin silloin kun odottaa kaiken olevan hyvin.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Ohra-punajuuririsotto




Tarvitset:
Retkikeittimen
Vettä keittämiseen
Terävän veitsen

Lisäksi:
suolaa
2 dl ohrasuurimoita
1,5 kasvisliemikuutiota
2 punajuurta (säilöttyjä tölkistä)

Keitä ohra kasvisliemessä lähes kypsäksi. Pilko punajuuret suikaleiksi ja lisää ohran sekaan. Anna hautua vielä 10 minuuttia välillä sekoittaen.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Kiireinen kesä




Kesä on ollut liian kiireinen. Kaikki aikani on mennyt kirjani valmistumista jännittäen. Olen päivittänyt ainoastaan facebook sivuani

http://www.facebook.com/pages/Nautintoja-luonnossa

Nyt kirja on valmis. Uusia blogimerkintöjäkin on aika pikkuhiljaa aloitella.

petri

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Matkalla


Kajakin melaa rikkoo veden pinnan. Meri on täysin tyyni, kuin jäässä. Aurinko paistaa helteisesti pilvettömältä taivaalta ja lämmintä on lähes kolmekymmentä astetta. Olen merellä, saaristossa, väyläreittien ulkopuolella.

Tänne eivät monetkaan veneilijät tule, sillä matalikkoja ja kareja ei ole merkitty merimerkein. Siksi melominen tällaisissa paikoissa on mielekkäämpää, turvallisempaa.



Jokainen melan veto liuttaa minua vedenpintaa pitkin. Liun sulavasti, lähes äänettömästi, kuin hylje. Silmiä kirveltää. Olen tainut poltaa ne auringossa. Seuraava varjoisa paikka, saaressa, on parin tunnin päässä.

Haahkaparvi lentää suoraa minua kohti. Ne muuttavat suuntaa ja väistävät. Meriharakka lentää ohi.

Teen muutaman voimakkaan vedon melalla ja annan kajaakin liukua vedenpintaa pitkin. On käsittämättömän kuuma. Kastelen käsiäni vedessä ja yritän viilentää vedellä otsaani.


Kajakin keula kolahtaa hiljaa rantakallioon. Nousen ylös ja astun kuumalle kalliolle. Ilma on vieläkin helteinen. Merivesikin tuntuu lämpimältä. Riisuudun ja pulahdan pikaisesti uimaan. Vesi on kirkasta. Pohja erottuu vielä metrien päässä rannasta, vaikka tässä on jo syvää.

Nousen vedestä ja pukeudun. Kallioisia ja korkeita saaria näkyy jokapuolella ympärilläni. Tämä on välisaaristoa. Vähän kauempana alkaa ulkosaaristo, siellä saaret pienenevät ja muuttuvat puuttomiksi. Siellä voisi nähdä hylkeitäkin.

Istahdan taas kajakkiini ja jatkan matkaani. Näen joutsenia ja pari merimetsoa. Muutama tunti vielä melomista. Sitten olen perillä.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Mysteerijahti




Mysteerijahdin nähtiin purjehtivan Airistolla. Vaatimaton valkoinen purjevene lähti Satavan saarelta alkuviikolla. Vene on arvoiden mukaan ehkä kymmenen tuhannen euron arvoinen. Siinä on vaatimattomat makuutilat neljälle. Pieni pentteri ja isohko istuinlaatikko veneen takakannella.

Veneessä ei ole mitään sähkötoimisia luksuslaitteita. Vain muutama sisävalo kulkuvalojen lisäksi, sekä petroolilämmitin ja muutama kaappi tararoiden säilytystä varten.

Tätä jahtia, venettä, ei voi missään, eikä millään tavalla verrata nykyajan luksusjahteihin. Se ei pärjää sisätilojen toimivuudessa eikä siinä ole edes seisomakorkeutta.

Silti jahti on enemmän kuin rahalla voi saada. Purjehtiminen sillä on merielämys. Kaikki veneen hallintalaitteet vaativat ihmisvoimia. Kovalla tuulella veneen ohjauspinnaa saa pidellä tosissaan käsissään, kulkusuunnan oikeana pitämiseksi. Tuuli tuivertaa kasvoihin koko ajan venettä ohjatessa, ja jos sataa, kastuu veneen kippari varmasti, sillä sateelta suojassa venettä ei voi ohjata. Ja mikäli kartanluku ei onnistu on turha edes yrittää suunnistaa pelkän onnen varassa, sillä veneessä on vain kompassi.

Jahdin kippari ja matkustajat ovat niin lähellä luontoa, merta, kuin veneellä voi merellä olla. Jokainen, pienikin aalto tuntuu veneen rungossa vavisuttaen hieman venettä. kovemmalla tuulella veneen purjeita on reivattava käsin pienemmäksi.

Silti jahti on oikea purjevene. Sellainen vene, joka vaatii käyttäjältään merimiestaitoja. Kykyä ennakoida tuulta ja aaltojen liikkeitä. Tuulen aiheuttaman sorron ja kompanssin erannon tuntemista. Kokemusta oikeanlaisen ankkuripaikan löytämisessä. Ja merimisäännösten tuntemista.

Nyt tämä "mysteerijahti" on palannut taas kotisatamaansa.

Retki tälläisella jahdilla on aina rentouttava. Se vie voimia juuri oikealla tavalla käyttäjiltään. Meri ilma väsyttää. Tuuli ja aurinko ahavoittavat kasvoja. Tunne että keikkuu vielä kotonakin jää muistoksi muutamaksi tunniksi.

Purjehtiminen on kivaa. Ja mitä enemmän sen eteen on tehtävä töitä, sitä enemmin sitä voidaan kutsua purjehtimiseksi. Jahteja ja kokemuksia on monenlaisia.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Kesäleiri




Olen ollut ihan sanaton jo kuukauden. Kirjani saattaminen painoon on vienyt kaiken voimani. En ole jaksanut ajatella mitään.

Kouluistakin alkoivat lomat jo kauan sitten. Lapset ovat pyörineet pihalla ja ihmetelleet tekemisen puutetta.

Heinäkuun alussa alkoi tapahtumaan. Kotipihallemme tuli ensin yksi kaveri teltan kanssa. Sitten kohta toinen ja hetken kuluttua lapsia oli jo kaksitoista. Kävi ilmi että omat lapseni olivat kutsuneet luokkakavereitaan kotiimme kolmen päivän leirille. Hiljainen ja vähän tylsäkin arki muuttui hetkessä täydeksi vilinäksi. Ei sillä, ettei täällä ihmisiä muutenkin asustaisi. Nyt niitä oli hetken aikaa yhteensä kuusitoista, joista kaksitoista 10-11 vuotiaita.

Lapset pelasivat jalkapalloa, pesäpalloa ja saunoivat. Käytiin uimassa hiekkakuopilla polkupyörillä. Pelattiin korttipelejä ja juostiin nurmikolla sadettajan alla. IItaisin pihallamme olevassa ladossa oli disco ja yöt nukuttiin tietenkin teltoissa. Minun tehtäväkseni jäi lopulta vain ruoan laitto.

Olenhan minä ruokaa tehnyt, mutta kuudentoista ihmisen ruokailut olivat minullekin ihan jotain käsittämätöntä. Sillä aikaa kun valmistelin ruokaa, lapset joivat odottaessa kolme litraa mehua. Ruoan ja juoman kulutus oli jotain käsittämätöntä. Silti kaikki meni hyvin, jopa viimeisenä aamuna jolloin paistettin lättyjä aamiaiseksi.

Lapset ovat ihmeellisiä. juuri kun kuvittelet ettei niiden elämään mahdu muuta kuin videopelejä ja puhelimella viestittelyä, ne tulevat ja järjestävät itse ohjelmineen kavereilleen leirin.

Tosissani väitän että jos leiri-idea olisi ollut minun. Olisin tuskaillut ja suunnitellut. Miettinyt ja laskenut. Säätänyt ja organisoinut itseni uuvuksiin. Nyt minä vain olin ja ihailin kaiken sujumista. Ei mitään ennakko odotuksia. Ei väkinäisiä aikatauluja. Koko leiri lasten itse suunnittelemana.

Minulla ei juuri aikaa jäänyt osallistua peleihin, mutta silti tunsin kuuluvani mukaan. Oli ihailtavaa seurata sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja yhteishenkeä joka lasten keskuudessa vallitsi.

Mietin leirin loppuvaiheessa sitä, olivatko lapset viihtyneet. Tokaisin vitsinä että, "en jaksa enää" johon yksi leiriläisistä minulle iloisesti sanoi "me voitaisiin olla kaikki sinun lapsiasi". Nauroin ja lisäsin että, "ei ikinä!"

Kyllä se taisi olla kiva leiri.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Italialainen pyttipannu




tarvitset:
retkikeittimen


Sekä:
200 g spagettia
2 kanafilettä
3 rkl pähkinäseikoitusta
suolaa
timjamia
mustapippuria myllystä
oliiviöljyä
rucolaa
parmasaaniraastetta

Keitä pasta lähes kypsäksi suolatussa vedessä ja siirrä sivuun odottamaan. Ålä kaada vettä pois niin pasta pysyy lämpimänä kunnes paistat kanan. Paloittele kanat ja paista. Hieman ennen kuin kanat ruskistuvat kaada joukkoon pähkinät sekä pilkottu timjami ja anna niiden lämmetä kanojen seassa. Kaada nyt vesi pastasta pois ja lisää pastan joukkoon välitömästi kanat ja pähkinät. Raasta reilusti joukkoon parmesaania ja sekoita. Annostele lautaselle ja jauha päälle mustapippuria. Tarjoile tuoreen rucolan kanssa.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Halloumileivät




Tarvitset:
retkikeittimen

Sekä
halloumi-juustoa
auringossakuivattuja tomaatteja
tuoretta basilikaa
1 dl tomaattimurskaa
1 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
1 rkl kanelia
tuoretta patonkia

Pilko juusto ja paista ruskeaksi. Sekoita suola, mustapippuri sekä kaneli ja lisää ne auringossakuivatettujen tomaattien kanssa tomaattimurskan sekaan. Tarjoa kaikki tuoreen patongin päällä.

torstai 13. toukokuuta 2010

Nuotiopullaa




Tervitset:
valurautapadan
nuotion

Sekä:
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl kardemummaa
2 rkl sokeria
3 rkl rusinoita
1 tl leivinjauhetta

Sekoita 2 dl vehnäjauhoja ja muut ainekset yhteen. Lisää vettä ja vaivaa kunnes saat kuohkean taikinan. Kaada loput jauhot valurautapadan pohjalle. Kumoa taikina jauhojen päälle ja nosta pata hiilloksen yläpuolelle. Pane padan kansi väärinpäin padan päälle ja nosta siihen kuumia hiiliä. Kääntele pataa aika ajoin. Paista noin 15 minuuttia ja tarjoa lämmin pulla hunajan kanssa.

torstai 6. toukokuuta 2010

Lohikeitto




Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen

Sekä:
uusia perunoita
1 porkkana
1 kalaliemikuutio
1 sipuli
nokare voita
lohta
kermaa
merisuolaa
jauhettua mustapippuria

Lohko perunat, porkkana ja sipuli. Kuullota niitä voissa hetki. Lisää vesi ja keitä kaikki kypsiksi. Lisää joukkoon paloiteltu lohi. Anna hautua pari minuuttia kunnes lohi kypsyy. Kaada joukkoon kermaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kallenkaviaarinäkkäri




Tarvitset:
näkkileipää
kallenkaviaaria
rucolaa
sipulia

Pilko sipuli pieneksi. Puserra kallenkaviaaria näkkärille ja ripottele päälle sipulia ja rucolaa. Nauti.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Aarnimetsä




Kävelen kotini takana avautuvassa metsässä. Olen löytänyt sieltä pienen palan koskematonta metsää. Ehkä sellaista ei enää täältä pitäisi voida edes löytää. Metsät ovat tehokkaan metsänhoidon jäljiltä väljiä, harvaan kasvavia mäntyjä tai muita viljeltyjä puita täynnä. Ei koskemattomia metsiä enää ole.

Nyt olen kuitenkin pienessä metsikössä, jonka maaperä on kauttaaltaan pehmeää sammalta. Kuusten latvat nousevat kahteenkymmeneen metriin. Paikoin puita kasvaa niin tiheään, että niitä pitää väistää eteenpäin kulkiessa.

Ilma on kosteaa. Puista tippuu päälleni vesipisaroita ja koko metsä on täynnä lintujen laulua ja naurua. Kuulen veden solinaa. Aurinko paistaa puiden lomasta. Ilma on raikasta, täynnä happea. Puiden oksilla roikkuu naavaa. Tämä paikka tuntuu epätodelliselta.

Olen kuullut iäkkäämpien ihmisten kertomuksia luonnosta. Kuinka vesi merissä oli ennen kirkasta. Kuinka ahvenruoho ja rakkolevä oli yleinen vesikasvi. Kaislikoitakin oli vähemmän. Tarinat kuulostavat lähes epätodellisilta tähän päivään verrattuna. Vai kultaako aika vain muistot.

Metsistä tällaisia tarinoita harvemmin kuulee. Silti on helppoa kuvitella että joskus metsätkin näyttivät erilaisilta, juuri tällaisilta jossa nyt olen. Ei ollut suuria metsäkoneita jättämässä jälkiä. Puista kaadettiin vain se mitä omiksi tarpeiksi tarvittiin. Nykyään metsätkin näyttävät ihmisten muokkaamilta, niinkuin merikin.

Mietin, tuleeko minulla koskaan olemaan jotain kerrottavaa tuleville sukupolville. Oikeastaan toivon että ei. Sillä jos aikaa kuultaa muistot ja minä kehun metsien kauneutta vuosien kulutua, silloin meillä ei ole enää metsiä.

Toivon että metsänomistajat ja päättäjät ymmärtävät luonnon arvon muutenkin kuin rahassa mitattuna. Koskemattomat metsät, pienetkin, ovat enemmän kuin rahalla voi saada.

Olisi hienoa, jos tämä löytämäni koskematon metsäpalsta, kuin pelastuslautta metsien alkuperäislajeille, joskus kymmenien tai satojen vuosien kuluttua yhtyisi suurempaan luonnontilaan jätettyyn metsään, oikeaan aarnimetsään.

Jatkan matkaani eteenpäin. Metsä muuttuu kuivaksi kangasmetsäksi. Kuulen vaimeaa kähinää ja kohta edessäni kalliolla seisoo metso soitemella. Se puolustaa reviiriään kuin maanomistaja. Pitää minua uhkaajana puolisoilleen. Väistän.

On huhtikuun loppu. Kohta on kesä.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Friteeratut muikut ja korvasienillä maustettu perunamuusi




Tarvitset:
retkikeitimen

sekä:
pieniä friteerattuja muikkuja
4 isoa jauhoista perunaa
korvasientä
voita
suolaa


Puhdista korvasienet ja keitä niitä runsaassa vedessä 2 x 10 minuuttia. Huuhtele sienet keittokertojen välillä ja vaihda vesi puhtaaseen ennen toista keittämistä. Kuori perunat ja keitä ne suolatussa vedessä kypsiksi. ÄLÄ KÄYTÄ KORVASIENIEN KEITINVETTÄ! Muusaa perunat ja sekoita joukkoon voi. Mausta suolalla. Pilko kahteen kertaan ryöpätyt korvasienet ja sekoita muusiin. Tarjoa friteerattujen muikkujen kanssa (sain nämä muikut valmiina kalastajalta).

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Kuivaliha




Tee tämä kotona ja nauti retkellä.

Tarvitset:
Kuivurin tai uunin

sekä:
Rakaa lihaa. Itse käytin lampaan ulkofilettä.

Leikkaa fileestä noin 5 mm paksusisia siivuja. Laita siivutetut lihat suolalla maustettuun veteen ja siirrä jääkaappiin yöksi. Voit marinoida lihat myös erilaisilla marinaadeilla. Nosta lihat seuraavana päivänä vedestä ja pyyheliinalla. Pujota lihat varrastikkuihin roikkumaan (Yhteen tikkuun mahtuu useampi liha). Aseta tikut uunin ritilälle siten että lihat roikkkuvat vapaasti. Säädä uuni 50 asteeseen ja anna lihojen kuivua ruskeaksi noin 4-5 tuntia. Jos sinulla ei ole kiertoilmauunia, jätä uunin luukku hieman auki.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Valkoista parsaa ja valkosipuli-rosmariini linssejä




Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen

Sekä:
Valkoista parsaa (kypsää ja säilöttyä)
Tummia linssejä (tölkistä veteen säilöttyjä)
1 rkl rosmariinia
1 valkosipulinkynsi
1 pieni punasipuli
2 dl kanalientä
150 g pekonia

Pilko pekoni ja paistas pekoni kypsäksi ja lisää sekaan pilkottu sipuli, rosmariini ja valkosipuli. Anna hautua pari minuutia. Valuta linsseistä vei ja kaada muiden joukkoon. Lisää 2 dl kanalientä ja kuumenna kunnes kiehuu. Asettele parsat lautaselle (säilötyt ovat kypsiä) ja annostele päälle valkosipuli-rosmariini linssejä. ja syö.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

The hot plate




Tarvitset:
retkikeittimen

Sekä:
kiinankaalia
pala porkkanaa
pala fenkolia
keltaista paprikaa
pieni pala tuoretta chiliä
tuoreita pinaatinlehtiä
broccolia
kevätsipulia
2 rkl fish saucea
1 tl chilitahnaa
currya

Pilko porkkana, fenkoli ja broccoli ja keitä niitä 5 minuuttia ja valuta vesi pos. Kaada toiseen kattilaan 2 rkl fish saucea 1 tl chilitahnaa. pilko sipuli paprika, pieni pala chiliä (ota siemenet pois) ja paista sosta 2 minuuttia käännellen. lisää jokkoon keitetyt vijhannekset, pinaatinlehdet sekä kiinankaali. Kääntele kunnes kaikki ovat kuumenneet. tarkista maku ja nauti.

Toast primaverde




Tarvitset:
Retkikeittimen

Sekä Malaisleivän viipaleita
150 g pakasteherneitä
100 g uutta parsaa
kevätsipulia
nokare voita
suolaa ja pippuria myllystä

Poista parsasta kova pää ja keitä parsa ja herneet kypsäksi. Paahda leivät kauniin ruskeaksi. Paista vielä nopeasti voissa pilkottu kevätsipuli, keitetyt parsat ja herneet. Mausta suolalla ja pippurilla. tarjoa paahdettujen leipien päällä.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Paattistenjoki – oja




Lumet sulavat. Pienet ojat täyttyvät hetkessä oikeiksi joiksi. Kolmen kilometrin päässä kodistani virtaa muutama metriä leveä oja, jonka nimi on Paattistenjoki. Nyt siitä on taas tullut hetkessä sulamisvesien myötä joki. Se ei ole kovin puhtaan oloinen, sillä kaikkien lähipeltojen salaojat laskevat jokeen ja vesimäärä joessa on melko pieni. Joki mutkittelee jostain pohjoisesta läpi Paattisten keskustan ja yhtyy alempana Aurajokeen.

Päätin laskea jokea kanootillani nyt kun se on mahdollista. Katsoin kartasta matkan. Noin 10 kilometriä sopisi muutaman tunnin retkeilyyn.

Kohta istuin kanootissa ja meloin hiljalleen ruskeaa jokea alajuoksulle päin. Joki teki välillä lähes 180 asteen käännöksiä ja virtaus muuttui paikoin hekessä melkein pieniksi koskiksi. Toiseen suuntaan melominen olisi ollut mahdotonta.

Päivä oli ollut melko harmaa, eikä nytkään aurinkoa tahtonut nähdä. Harmaassa ilmassa joki näytti edelleen ojalta. Välillä vierelläni kellui muoviputkenpätkiä ja muuta roskaa. tuli vastaan yksi lasten rantapallokin.

Joki mutkittelin peltojen välissä ja välillä se virtasi pienten metsikköjen läpi. Välillä taas virta johdatti minut pienien siltojen alitse. Pari siltaa oli vain metallisia rumpuputkia ja jouduin lähes makaamaan kanootissani alittaessani niitä. Kauniit romanttiset vanhat kivisillat olivat kaukana niiden mielikuvista.

Kaksi kertaa jouduin rantautumaan isomman virtauksen vuoksi ja vetämään kanoottiani rannalla. Toisessa kohtaa joki putosi lähes kaksi metriä kymmenen metrin matkalta isojen kivien lomitse.

Mietin jokea laskiessani sitä, missä kulkee hyvän maun raja retkeilyssä. Oma kanottiretkini nyt kun muistutti enemmän lasten kiellettyjä oja leikkejä. Itsekin joskus kolmekymmentävuotta sitten leikin styroxilautoilla juuri tällaisissa paikoissa. Nyt "leikin" ojassa kanootilla.

Kolmen tunnin melontaretki ei ollut kaikkia aisteja hivelevä. Kokemus se silti oli. Ja taatusti lähiretkeilyä. Omistan on kanootin, vaikka lähin järvi sijaitsee 15 kilometrin päässä. Paattistenjoki virtaa kolmen kilometri päässä.

Olen retkeillyt maalla, soilla, järvissä, ilmassa, metsissä... ja nyt olen retkeillyt Paattistenjoessa - ojassa.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Huhtikuu




Tulen juuri lenkiltä koirien kanssa. Ulkona oli lämmintä melkein kymmenen astetta. Auringossa vieläkin enemmän. Mietin miten yhtäkkiä, päivä kuun vaihtumisesta, tuntuu siltä kuin maaliskuun loppuminen olisi sulkenut talven johonkin oven taakse.

Istun tietokoneen ääreen ja googletan sanan huhtikuu.

Huhtikuu on saanut nimensä metsätöistä jolloin havupuukaski eli huhta kaadetaan. On myös väitetty että sana juontaisi juurensa ruotsinkielen sanasta fuktig joka tarkoittaa kosteaa. Se nimi tuntuu ainakin tällähetkellä pitävän paikkansa, sillä juuri nyt lumien sulaminen on huipussaan ja ojat täyttyvät ääriään myöden vedestä.

Huhtikuun latinankieleinen nimi on aprilis, joka tulee verbistä aperio ja tarkoittaa avata. Monet kukat kukkivatkin heti lumien lähdettyä ja koivujen silmut alkavat aueta kuun loppupuolella. Perhoset häräilevät. Talviunta nukkuvat nisäkkäät nousevat pesistään ja metsä täyttyy hetkessä lintujen laulusta.

Huhtikuu on myös pöllöjen kiima-aikaa, ja esimerkiksi lehtopöllöt huhuilevat ahkerasti huhtikuisina öinä, Etelä-Suomessa huhuilu alkaa usein jo maaliskuulla. Myös sammakoiden kututapahtuma tapahtuu Etelä-Suomessa huhtikuulla. Sammakot aloittavat kudun kuun alkupuolella lammikoiden tulviessa lumien sulamisvesistä ja rupikonnat ja viitasammakot vasta kuun lopulla.

Huhtikuun päivän pituus on suunnilleen sama kuin elokuussa. Yöt ovat selvästi pimeitä vielä, mutta myös lyhyempiä kuin päivät.

Huhtikuussa säät ovat tyypillisesti kaikkialla Suomessa usein aurinkoisia, sillä talvipakkasten jälkeen pohjolan ilmasto on kuiva, ja kovia tuuliakaan ei huhtikuussa juuri esiinny. Vuorokausien keskilämpötila nousee eniten kuun lopulla, jolloin toisinaan koetaan melko korkeitakin päivälämpötiloja, öiden pysyessä kylminä, alentaen keskilämpötilaa.

Niin se on. Huhtikuu on jo kevättä. Kohta on kesä.