torstai 30. syyskuuta 2010

Pinaattipasta




Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen
leikkuualustan

Sekä:
pastaa
kourallinen pinaatinlehtiä
2 rkl pinjansiemeniä
1 valkosipulinkynsi
1 dl oliiviöljyä
mustaleimajuustoa
suolaa

Keitä pasta suolatussa vedessä. Hienonna valkosipuli ja pinjansiemenet veitsellä. Lisää sekaan oliiviöljy. Sekoita ja mausta suolalla. Sekoita lopuksi kypsä pasta ja pinnaatiseos yhteen. Veistä päälle juustolastuja ja nauti.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Nyt kaatui sokerikuppi




Sain meilin. Luin kolme kertaa viestin ennenkuin ymmärsin sen. Blogini on huomattu. Tai se on oikeastaan enemmän kuin huomattu. Olen tähän asti luullut ettei blogiani edes lueta. Silti nautin blogin kirjoittamisesta.

Meilissäni luki näin:

“Oivallinen blogisi on valittu Kuukauden ruokablogiksi!

Tuulenhuminaa-blogi yhdistää ruoan ja luonnon: kaikki reseptit on luotu ulkoilmassa kokkaamista silmälläpitäen. Idea on hieno – suomalaisen ruokakulttuurin peruselementit pääsevät tämän blogin kautta oikeuksiinsa. Reseptit ovat toimivia ja kuvat johdattelevat luontokokemusten äärelle.

Marja Innanen
pääsihteeri, suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma”


Luonto on kiehtonut minua aina. Puhdas aito luonto on myös hyvän ruoan kasvupaikka. Kun retkeilen, ihailen kasveja, eläimiä ja nautin olostani, siihen kuuluu olennaisesti myös ruoka. Eikä nautinnolliseen retkeen voi minun mielestäni kuulua pussitettu valmisruoka. Aito luonto vaatii aidot eväät.

Hyvä ruoka valmistuu retkilläni hetkessä retkikeittimellä tai nuotiolla. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikä mitään kummempia kokkaustaitoja tarvita.

Raaka-aineet on helppoa annostella ja pakata ennen retkeä valmiiksi pieniin kuljetusastioihin. Silloin pakkausjätettäkään ei synny. Myös luonto tarjoaa loputtomasti raaka-aineita, joilla voi maustaa ruokaa tai jopa valmistaa kokonaisia aterioita.

Minä pidän nautinnoista. Luonto ja ruoka yhdessä ovat asioita joista minulle syntyy nautinto. Toivon että tarinani ja kokkailuni rohkaisisivat kaikkia lukijoitani nauttimaan luonnosta ja hyvästä ruoasta

Kiitos lukijat.

Kiitos suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma

Ja vielä, eläköön luonto - kiitos ruoasta.

petri

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Lammas-kanttarelli kastike




Tarvitset:
nuotion
valurautapannun
(voit hyvin tehdä ruoan
myös retkikeiuttimellä)
veitsen
lusikan

Sekä:
kourallinen tuoreita kanttarelleja
150 g lampaan sisäfilettä
purkki creme fraishea
1 tl kuivattua timjamia
voita
1 tomaatti
1 sipuli
suolaa

Viipaloi file ohuiksi lastuiksi. Pilko sipuli pieneksi. Puhdista kanttarellit ja puolita. Paista kanttarelleja, sipuleita ja lammasta pannulla noin 5 minuuttia. Halkaise tomaatit kahdeksaan osaan ja poista niistä sisus. Kaada creme fraishe ja tomaatit pannulle lihan ja sienten sekaan. Lisää kastikkeen sekaan 1 tl kuivattua timjamia ja mausta suolalla. Tarjoa vaikka riisin kanssa.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Hämmästelyä








Valmistun kohta erä- ja luonto-oppaaksi. Takana on kaksi vuotta iltaopiskeluja luokkahuoneessa, sekä viikonlopun retkiä luontoon. Opiskelu on ollut mielenkiintoista. Aluksi 500 eliölajin opetteleminen tuntui mahdottomalta ajatukselta, mutta innostus kasvoi koko opiskelun ajan ja oppimisprosessi oli loppujenlopuksi helppoa. Se tuli kuin itsestään.

Voisin ajatella että samat opit olen saanut peruskoulussa biologian tunneilla. Ei ne silloin mieleen jäänyt. Aikaisemmin metsässä kulkiessani ja yöpyessäni olen lähinnä vain nauttinut olostani.

Nyt pystyn tunnistamaan kasveja, sieniä, lintuja ja minulla on keinot opiskella niitä lisää, sillä luonnontuntemus on muutakin kuin pelkkää eliölajien nimeämistä.

Metsässä oppii toki itsekin, ilman virallista opetusta, kun vain innostuu.

Tunsin arvostusta kun jokin aika sitten minulta kysyttiin sienistä. Kerroin ylpeänä tietäväni että kanttarelliaika on ohi ja nyt on syyslajien vuoro. Perustin tietämykseni omaan kokemukseeni. En ole nähnyt kanttarelleja kuin alkukesällä. Viimeaikoina olen löytänyt lähinnä tatteja, haperoita ja rouskuja.

Tänä aamuna kiertäessäni tuttua reittiä koirien kanssa hämmästyin. Polkumme varressa kasvoi kanttarelleja ja paljon.

Juuri kun luulin olevani viisas, luonto yllättää minut täysin. Se ei koskaan toimi niinkuin oletan. Se muuttuu koko ajan.

Huomasin myös että metsä aamuisin, hiljaisen kesän jälkeen, ei enää olekaan äänetön. Pikkulinnut ovat joukoittain palanneet visertelemään puihin. Kai se kuitenkin on merkki todellisesta syksystä. Muuttolinnut laulavat hyvästiksi pois lähtiessään.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Siinä se taas on




Juoksen kuin hirvi. Harpon pitkiä askelia, hypin ja väistelen kiviä. Välillä jalat tikittävät kuin omepulone. Eteenpäin on pakko päästä. Iso oksa katkeaa otsaani, onneksi se tullut silmään.

Autan käsilläni oksia pois edestäni. Metsä on nyt niin tiheää etten näe edes mihin seuraavalla askeleella astun.

Äkkiä jalka pettää alta. Tunnen kaatuvani. Aika pysähtyy. Matka seisaalta alas on kuin hidastetusta elokuvasta. Olen kuin höyhen, joka leijuu hiljaa maata kohti. Mietin jo nousemista, vaikka olen vasta puolimatkassa alaspäin. Haparoin epätoivoisesti tukea jostain, turhaan.

Mätkähdän paksuun sammaleeseen. En tunne kipua. En siis satuta itseäni.

Housut kastuvat, takki kastuu, lakki kastuu. Mitä siitä. Ei minulla ole aikaa jäädä ihmettelemään. Nousen ylös paljon nopeammin kuin kaaduin.

Jatkan matkaani, kuin pikajuoksia. Kiipean ylös jyrkää kalliota pitkin. Olen apina. Kädet ja jalat työskentelevät, vain yhtä päämäärää varten. Pitää päästä eteenpäin.

Viimein pysähdyn. Olen perillä. Hengitän niin voimakkaasti, että minun pitää hekeksi painua kyyryyn ja ottaa tukea polvistani. Silmistäni valuu vesi. Tuntuu kuin sydän olisi korvissani.

Minua alkaa naurattamaan. Tunne on ihan outo. Adredaliini virtaa veressäni vieläkin. Hyvän olon tunne valtaa hetkessä koko mielen ja ruumiini.

Mihin minulla oli kiire. Sitä on vaikea selittää. Se tunne vain tuli yhtäkkiä ja se tunne sai minut valtaani.

Täällä minä nyt olen. Täällä ylhäällä kalliolla. Lähempänä.

Katson ylös haltioissani, täysikuu, siinä se taas on.

Hernekeitto





Tarvitset
retkikeittimen
veitsen

Sekä:
300-400 g öljyyn säilöttyjä herneitä
1/2 kuivattua timjamia
1/2 kuivattua oreganoa
1/2 kanaliemikuutio
2 salottisipulia
salamia

Pilko sipuli pieneksi. Kaada säilötyistä herneistä loraus oljyä kattilaan. Lisää sekaan sipuli ja kuivattu timjami sekä oregano. Kuullota pari minuuttia. Lisää vettä puolilitraa. Valuta Herneistä loppu yöljy pois ja kaada herneet kattilaan. Lisää sekaan vielä puolikas kanalimeikuutio sekä pieneksi leikattu salami. Anna kiehua vähintään 20 minuuttia. Painele välillä lusikalla herneitä liiskaksi kattilassa kiehumisen aikana.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Perunasaalattia nro 3 ja ryynikkaraa



Tarvitset:
veitsen
retkikeittimen

Sekä:
10 kiinteää perunaa
3 salottisipulia
1 dl mustia kivettömiä oliiveja
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria
1 rkl tuoretta timjamia
2 rkl tuoretta persiljaa
ryynimakkaraa

Kuori, paloittele ja keitä perunat kypsäksi. Kuori sipulit ja sillpua pieneksi. Pilko timjami ja persilja. Pilko myös osa oliiveista penemmäksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen. Kaada kaiken päälle vielä 1 dl oliiviöljyä sekä puserra sitruunasta mehu. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa ryynimakkkaran kanssa.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Lohta ja kurkkusalaattia




Tarvitset:
veitsen
nuotion
alumiinifoliota

Sekä:
Lohta
2,5 dl paloiteltua kurkkua
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl hienonnetua persiljaa
6 mustaa kivetöntä oliivia
1 iso tomaatti
2 tl balsamicoa
mustapippuria
suolaa


Kääri lohi alumiinipaperiin ja nosta lohi hiillokselle nahkapuoli alaspäin. Anna hautua 15 minuuttia. Nahka saa palaa, kala ei. Pilko kurkku pieniksi kuutioiksi. Poista tomaatista sisus ja pilko malto kuutioiksi. Pilko mustat oliivit pieneksi. Pilko vielä persilja pieneksi. Sekoita vihannekset ja oliivi ja kaada sekaan 2 rkl oliiviöljyä seka 2 tl balsamicoa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Cappelleti in brodo




Vettä sataa. Ei haittaa. Bongasin klassisen italialaisen keiton jota tarjoillaa New Yorkissa aina uudenvuodenpäivänä. Ajattelin testata miten se sopii retkelle sateiseen suomalaiseen syksyyn. Ja sopiihan se, täydellisesti. Helppoa kuin mikä. Kokonaisvalmistusaika viisi minuuttia.

Tarvitset:
retkikeittimen

Sekä:
150 g täytettyä pastaa (tortellini esim)
1/2 l kanalientä
4 rkl kuivaa valkoviiniä
1 rkl tuoretta silputtua persiljaa
mustapippuria myllystä

Kiehauta kanaliemi ja keitä siinä pasta ohjeen mukaan. Lisää lopuksi sekaan viini ja persilja sekä mustapippuri. Nauti.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Luumua ja uunijuustoa




Tarvitset:
veitsen

sekä:
pala uunijuustoa
tuoreita luumuja
mintun lehti
kuusenkerkkäsiirappia
kanervan kukkia koristeeksi

Posta luumuista kivet ja pilko hedelmäliha neljään osaa. paloita uunijuusto kuutioiksi. Sillpua mintun lehti. Sekoita kaikki keskenään. Valuta päälle kuusenkerkkäsiirappia. ja koristele lopuksi kanervan kukilla.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Ihmeellinen valo




Nousin normaaliin aikaan. Puoli seitsemältä aamulla ja lähdin tutulle lenkille koirien kanssa. Ilma oli viileä ja maassa oli usvakerros. Aurinko teki nousuaan metsän takaa.

Kävelimme pellolle. Paikoitellen aurinko teki sumun todella kirkkaaksi, häikäisevän kirkkaaksi.

Katselin juoksentelevia koiria. Ne hengittivät ulos paksua höyryä. Auringon valoa vasten ne olivat kuin höyrykoneita.

Siinä valossa oli jotain tuttua. Valo näytti lämpimän keltaiselta. Sellaista valoa aurinko tekee syksyisin, ainakin noustessaan ja laskiessaan.

Valo sai kaiken näyttämään lämpimältä. Se oli kuin muistutus menneestä kesästä.

Kesä on nyt ohi. On alkusyksy. Lehdet kellastuvat parhaillaan puissa. Heinät on pelloilta puitu. Muuttolinnut lentävät etelään.

Syksy tuntuu aina yhtä kaihoisalta. Syksy on kuin loppu. Mikään muu vuodenaika ei tunnu yhtä lopulliselta. Ei edes uusivuosi.

Kohta talojen piipuista nousevat paksut savupatsaat, silloin on jo pakkasta.

Väitän, ainakin itselleni, että tunnistaisin syksyn pelkän valon perusteella. Tai sitten minä kuvittelen. Jokatapauksessa aurinkogvalo ei minään muuna vuodenaikana näytä yhtä keltaiselta.

Seison hetken ihan hiljaa. Pidätän hengitystäni. Tämä on kaiken loppu ja alku. Se johtuu auringon valosta. Ihmeellinen valo.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Tuore tattisalaatti




Tarvitset:
veitsen

sekä:
1 herkkutatti
pala uunijuustoa
nuoria voikukan lehtiä
balsamicoa

Poita tatista pillistö. Paloittele tatti sekä muut ainekset ja sekoita ne yhteen. Ripottele päälle balsamicoa.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Rosmariinilla ja rakuunalla maustettua matsutakea




Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen

sekä:
1 keskikokoinen matsutake (männyntuokusuvalmuska)
1 valkosipulin kynsi
1 tl pilkottua rosmariinia
1 tl kuvattua rakuunaa
1 tl ruohosipulisilppua
oliiviöljyä
sormisuolaa

Paloittele sieni siivuiksi. Purista valkosipuli veitsellä kasaan ja paloittele myös se pieneksi. Leikkaa rosmariini pieneksi silpuksi. Paista paloiteltuja sieniä, valkosipulia, rosmariinia ja rakuunaa oliviiöljyssä noin minuutin verran. Nosta lautaselle ja ripottele päälle hieman sormisuolaa sekä pieneksi silputtu ruohosipuli.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Matsutake keitto



Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen

sekä:
1 keskikokoinen matsutake
(männyntuokusuvalmuska)
0,5 l vettä
tuoretta korianteria
suolaa

Paloittele sieni siivuiksi. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja mausta suolalla sopivaksi. Keitä sieniä kaksi minuuttia. Sekoita joukkoon silputttuja koriantrinlehtiä ja annostele keitto lautaselle. Kaada mukaan myös lientä.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Tattipasta




Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen
raastimen

Sekä
spaghettia
1 herkkutatti
ruohosipulia
1 cashewpähkinä
1 tuore valkosipulin kynsi
suolaa
oliiviöljyä

Keitä pasta suolatussa vedessä kypsäksi ja kaada vesi pois. Lorauta sekaan tilkka oliiviöljyä ja sekoita. Pilko sieni ja paista hetki oliiviöljyssä. Muserra valkosipuli ja leikkaa se pieneksi. Lisää valkosipuli sienten joukkoon. Sekoita nyt kaikki ainekset pastan sekaan. Ripottele päälle pilkottua ruohosipulia ja raastettua cashewpähkinää.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Päärynäspaghetti





Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen

Sekä:
spaghettia
1 päärynä
pala homejuustoa
vajaa kourallinen erilaisia pähkinöiä
kevätsipulia
mustapippuria
suolaa

Keitä pasta suolatussa vedessä lähes kypsäksi. Kaada vesi pois ja lisää joukkoon paloiteltu homejuusto sekä pilkottu sipuli ja pähkinät. Sekoita ja mausta mustapippurilla.

torstai 2. syyskuuta 2010

Jos metsään haluat mennä nyt




Koiraihmiset ovat kovia ulkoilijoita. Heidän on pakko olla, sillä koiran on päästävä ulos tekemään tarpeensa. Minutkin koirat patistavat ulos päivittäin.

Ainakin yksi ulkoilulenkki päivässä on minulla ja koirilla vähän pidempi. Silloin menen metsään. Kuljemme usein samaa polkua pitkin jonka olemme vuosien kuluessa tehneet. Se on tuttu ja turvallinen, pimeässäkin.

Joskus poikkeamme polulta hieman syrjään. Ja aina silloin lenkillä kokee jotain ihan uutta. Kasvit muuttuvat kaiken aikaa vuodenaikojen vaihtuessa. Marjat kypsyvät ja jossain kohtaa aika on otollinen sienille.

Kiersimme juuri tutun lenkin. Poikkesimme tiheässä kuusikossa metsään. Kuivan kesän jälkeen sammaleen peitämä maa kuitenkin tuntui paikoitellen märältä. Kärpässieniä näkyi sielllä täällä. Sitten yhtäkkiä edessäni maassa näkyi tummanruskea pyöreä sienen lakki. Pomin sen ja hämmästyin ilokseni. Herkkutatti.
Kohta näin toisen ja hetken kuluttua minulla oli niitä syli täynnä.

Mietin asiaa jonka joku joskus on todennut - palkan eteen pitää tehdä töitä, muuten se on liian helppoa.

Olen kulkenut metsässä elämänäni aikana satoja kertoja. Viime kesänä aloitin tosissani etsimään sieniä, enkä löytänyt juuri mitään, vaikka ilma oli sienille viime syksynä otollinen. Olisiko silloin ollut liian helppoa löytää kaikki sienet.

Nyt kuivan kesän jälkeen, ei sieniä pitäisi edes olla. Mutta täällä niitä on.

Saanko minä nyt palkkani. Kuka tahansa voi mennä metsään ja tehdä samanlaisen löydön. Minulle ei vain niin ole koskaan käynyt.

Levitin löytämäni tatit puutarha pöydälle ja ihmettelin miten monta sieniretkeä olen tehnyt ja palannut tyhjin käsin.

Ihailen juuri saalisistani ja hyräilen lastenlaulua - jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt.