perjantai 31. heinäkuuta 2009

Käenkaali eli ketunleipä (Oxalis acetosella)




Käenkaali on monivuotinen, 5–10 cm korkea, hento ruoho, joka kasvaa Suomessa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomen lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä harvinaistuen Rovaniemen ja Kuusamon korkeudelle asti. Se on tyypillinen esimerkki suomalaisista kasveista, jotka ovat joka metsän lajeja etelässä ja suoranaisia harvinaisuuksia ja suojelukohteita pohjoisessa. Sillä on ohuet kolmisormiset, vaaleanvihreät lehdet, jotka kasvavat ruusukkeina. Vastaherttaiset lehdykät painuvat alaspäin öiseen aikaan ja huonolla säällä. Hento maavarsi kasvaa vaakasuoraan suikertaen. Touko-kesäkuussa hieman lehtien yläpuolelle yksittäin vanojen päähän avautuvat kukat ovat terälehdiltään valkoisia ja lilasuonisia, toisinaan punertavansävyisiä. Käenkaalin kotahedelmä on kooltaan 3–4 mm.

Käenkaalia voi käyttää tuoreeltaan antamaan makua ruoanlaitossa. Käenkaali on hapahkon makuinen ja se sisältää oksaalihappoa., jonka vuoksi sen käyttöä suurina määrinä on vältettävä. C-vitamiinipitoisuutensa ansiosta sitä on käytetty aiemmin kansanlääkinnässä keripukin hoitoon.

Kanttarelleja, raejuustoa ja villiyrttejä




Tarvitset:
Trangian

Sekä:
Kanttarelleja
2 dl raejuustoa
villiyrttejä (suolaheinää, käenkaalia, poimulehteä)
suolaa
vaalea leipää

Paista kantarellit trangiassa niin että neste on lähes kokonaan haihtunut. Sekoita kanttarellit raejuustoon ja pilko joukkoon villiyrttejä. Mausta suolalla ja nauti leivän päällä ☺

Vaaleaorakas-kukkakaalikeitto




Tarvitset
Trangian

Sekä
Kaksi kourallista vaaleita orakkaita
200 g kukkakaalia
2,5 dl kasvislientä
1 dl kermaa
käenkaalia

Pilko sienet pieneksi ja paista ne niin että neste on haihtunut niistä ja siirrä odottamaan. Pilko kukkakaali pieneksi ja keitä 10 minuuttia 2,5 dl kasvisliemessä. Kaada joukkoon paistetut sienet ja kerma. Ripottele päälle käenkaali ja nauti. (Huom. pehmeälehtiset villiyrtit helposti menettävät värinsä kuuman ruoan kanssa. Joten jos käytät yrttejä keittojen koristeena, ripottele ne vasta viimetipassa ennen ruokailua annoksiin ja nauti samantien)

Vaaleaorakas (Hydnum repandum)




Vaaleaorakas on herkullinen, harvalukuinen ruokasieni. Aikaisemmin vaalea- ja rusko-orakasta (Hydnum rufescens) pidettiin eri lajeina, mutta nykyään ne katsotaan useimmiten kuuluviksi samaan lajiin. Ruskea muoto on vaaleaa yleisempi.

Vaaleaorakkaan lakki on epäsäännöllinen ja kupera, ns. rusko-orakkaan lakki on taas punertavankeltainen ja korkeintaan 2-9 cm leveä. Vaaleankeltainen lakki on pinnaltaan kuiva ja korkeintaan 12 senttiä leveä. Sienen lakin värinen jalka on tukeva. Useimmiten toukaton malto on valkoista, haurasta ja hajutonta, sen maku on raakana kirpeä. Kirpeä maku häviää keitettäessä

Vaaleaorakas muistuttaa päältäpäin lampaankääpää, mutta lampaankäävästä poiketen sen lakin alla on pillien sijasta hauraita piikkejä.

Vaaleaorakas kasvaa muutaman sienen rykelminä eikä ole koskaan kovin runsaslukuinen. Se kasvaa tuoreissa kangasmetsissä ja lehtomaisissa metsissä. Sienen parasta kasvualuetta ovat synkät kuusikot koko Suomessa, mutta pohjoisessa vaaleaorakas on harvinainen. Sienen kasvuaika kestää elokuusta lokakuuhun.
Rusko-orakasmuoto kasvaa puolestaan yleensä tavallista vaaleaorakasta kosteammissa paikoissa, tuoreissa kangasmetsissä ja lehdoissa. Se on vaaleaorakasta hauraampi.

Heinäkuun viimeinen päivä




Huomenna on elokuu. Kesä tekee pikkuhiljaa loppuaan. Edessä on toki vielä sadonkorjuu. Mustikat ovat juuri nyt parhaimmillaan. Puolukat kypsyvät vielä. Kanttarelleja on metsät täynnä. Herkkutattejakin jo näkyy.

Keskikesällä aurinko on usein polttavan kirkas. Valo on lähes valkoista. Syksyä kohden auringonvalo näyttää aina vain tulevan keltaisemmaksi – ainakin ilta aurinko. Se on minun mielestäni valtavan kaunis valo. Kaikki vihreä väri korostuu. Kaikki näyttää puhtaalta, valmiilta.

Muistelen kuinka lapsena tällaiset hetket jäivät mieleen. Kerrostalon pihalla keinuttiin iltamyöhään, kunnes ilta alkoi pimetä ja kylmetä. Aurinko paistoi kasvoihin ja keinun kettinkiset ”köydet” kitisivät. Kesäloma koulusta teki loppuuaan. Joskus taas istuttiin kavereiden kanssa iltamyöhään puussa, johon olimme rakentaneet majan. Ja joka ainut ilta päätettiin, että huomenna otetaan makuupussit mukaan ja yövytään majassa, koskaan ei saatu lupaa ☺

Näitä ja lukemattomia muita muistoja yhdistää sama, keltainen, laskevan auringon valo.

”Aika kultaa muistot”. Minusta se ei pidä paikkansa. Usein muistellaan kuinka kesät olivat lämpimämpiä silloin joskus, miten kaikki oli paremmin. Luulen että nykyään meillä ei ole vain tarpeeksi aikaa kokea vastaavanlaisia elämyksiä. Kaikki ovat kiireisiä. Aikaa on vain lomilla, ja silloinkin matkustetaan ulkomaille.

Ihmettelin metsässä hyttysten vähyyttä. Poimin mustikoita. Kuuntelin kanahaukkaperheen poikasten ”kiakunaa” ja ihailin aurinkoa. Tällaiset hetket on helppo muistaa. Toisaalta, miksi niitä pitää muistella. Nyt on nyt ja vain se on merkitsevää.

Heinäkuun viimeinen päivä ja huomenna on elokuun ensimmäinen ☺

torstai 30. heinäkuuta 2009

Vieras ihminen




Tarina kirjassa Tuulenhuminaa

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Lakritsa-kirsikkahilloke




Tarvitset:
Trangian
Veitsen
Leikkuualustan

Sekä:
20 palaa Porvoon lakritsia (50 g)
30 kirsikkaa (125 g)
4 rkl sokeria
koristeluun syötäviä kukkia

Puhdista kirsikat ja poista niistä kivi. Leikkaa lakritsat ohuehkoiksi eripaksuisiksi viipaleiksi. Laita kaikki ainekset trangiaan ja keitä hiljalleen kunnes lakritsat alkavat sulaa. Jäähdytä ja tarjoa jälkiruokana, vaikka homejuuston kanssa ☺

maanantai 27. heinäkuuta 2009

*Marenkia, creme fraischea ja villimarjoja




Travitset
Lusikan

Sekä purkin creme fraishea
Valmis marenkia
Vanilija sokeria
Syötäviä kukkia ( tässä pellavan kukkia sekä kanerva kukkia
Metsämarjoja (tässä vadelmia, mustikoita ja mansikoita)
kuusenkerkkäsiirappia

Sekoita creme fraischen joukkoon 1 rkl vanilija sokeria, 2 rkl murennettua marenkia ja muutama pellavan kukan nuppu. Tarjoa syötävien kukkien, siirapin ja villimarjojen kanssa.

*Kevät kananpoikaa ja kauden vihanneksia




Tarvitset
Trangian tai pannun ja nuotion

Sekä
Kevätkanan pojan
Kevät porkkanaa
Kukkakaalia
Punasipulia
Ketunleipää eli käenkaalia
Kylmäpuristettua rypsiöljyä
suolaa

Pilko vihannenkset pieneksi ja paista nopeasti pannulla, niin että rasva vain tarttuu pintaan, noin minuutin. Paista kananpoika kypsäksi. Mausta suolalla. Kokoa annos ja lisää päälle käenkaalia sekä suolaa ja muutama tippa öljyä ☺

*Paistettua kampasimpukkaa ja kevät punajuurta




Tarvitset
Trangian tai pannun ja nuotion
Veitsen

Sekä
Kampasimpukoita
Kevät punajuurta
Ahosuolaheinää
Puna-apilan kukkia
Kylmäpuristettua rypsiöljyä
Suolaa

Paista simpukat kuumalla pannulla kypsäksi, noin 5 min / puoli. Älä anna nesteen karata simpukasta. Mausta suolalla. Viillä punajuuresta ohuita siivuja. Kokoa annos. Ripottele päälle öljyä sekä villi yrttejä.

*Ohraa ja kanttarelleja (Yksinkertainen on kaunista).




Mukanani metsällä oli todellinen ammattilainen – oikea nautinnon luomisen mestari. Sain taas opetuksen siitä että kaunis ja hyvä ei vaadi monimutkaisia kommervenkkejä...ainkaan kun puhutaan ruoasta.

Vieraakseni lähti keittiömestari Pekka Terävä. Pekka on vanha lapsuuden tuttuni ja nykyään omaa, ravintola-Oloa, Helsingissä pyörittävä huippu kokki. Pekka on tehnyt ruokaa ammatikseen koko ikänsä, joten silmät tarkkana, seurasin hänen työskentelyään, jospa oppisin jotain minäkin.

Minun arvosteluni eivät riitä kertomaan hänen taidoistaan, sen ovat kertoneet monet ravintola-alan ammattilaiset puolestani, jo monen vuoden ajan. Minä vain tiedän että hän on huippuhyvä!

Pekka on yksinkertaisuuden mestari. Puhtaat raaka-aineet ovat pääasiassa hänenkin ruoissaan, suolasta lähtien.

Sain nähdä, miten suomalaisista villi yrteistä, kanttarellista ja ohrasta tehdään ruokaa, joka maistuu ja näyttää enemmän kuin hyvältä.

Olimme kaukana metsässä, mutta söimme kuin Pariisilaisessa gourmet-ravintolasssa.

Seuraavat tähdellä merkityt ruoat ovat Pekan opetuksia minulle ☺

Tarvitset:
Trangian tai nuotion ja pannun
Veitsen
Leikkuualustan

Lisäksi:
Kanttarelleja
Kokonaista suomalaista ohraa
Suolaa
Creme fraischea
Pippuria myllystä
Kylmä puristetua rypsiöljyä
Villi salaatteja (tässä voikukan lehtiä, maitohorsman nuoria lehtiä, poimulehteä

Freesaa ohra pannulla öljyssä. Lisää vettä niin että ohra peittyy ja hauduta kunnes ohra on kypsää. Lisää aina välillä vettä. Hauduttaminen vie jonkin aikaa. 45-60 minuuttia. Mausta suolalla ja siirrä odottamaan. Paista pikaisesti kanttarelleja öljytyllä pannulla, niin että öljy vain hieman kuumentaa sienen pinnan, noin minuutin verran. Mausta suolalla. Kokoa annos. Ota nokare creme fraishea ja mausta pippurilla. Ripottele päälle villi salaatteja ja kaada muutama loraus oljyä päälle.

Yksinkertaista, hyvää ja kaunista. ☺

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Mustikkapuuro




Tarvitset:
Trangian

Sekä:
1 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoa
2 rkl sokeria
2 dl mustikoita
maustamatonta jogurttia

Kiehauta 3 dl vettä ja lisää joukkoon 1,5 dl mustikoita ja sokerit. Anna kiehua 5 minuuttia. Lisää jauhot sekoittaen ja anna kiehua vielä 10 minuuttia hämmentäen. Annostele puuro lautaselle ja kaada päälle loput mustikoista sekä maustamatonta jogurttia. Nauti.

Paja




Muistelen kuulleeni joskus puhuttavan “pajasta” kun joku on puhunut työpaikastaan. Kai se on perintöä entisaikojen omavaraistaloudesta, jolloin jokaisella suomalaisella perheellä maaseudulla oli jonkinlainen paja.

Pajassa sitten tehtiin huoltotöitä. Korjattiin ja rakennelttin uutta.

Siinä yhteydessä jossa minä kuulin sanaa paja käytettävän, se tarkoitti kai enemmänkin oikeata työpaikkaa, palkkatyöpaikkaa.

Jokaisen siten on meistä käytävä “pajalla” leipämme eteen.

Luonnossa elää ainakin yksi eläin jolla sanotaan olevan “paja”. Se paja on käytössä enimmäkseen talviaikoina.

Kyse on käpytikan “pajasta”

Käpytikka syö talvisin kuusen ja männyn siemeniä kävyistä. Se nappaa kävyn nokkaansa. Lentää sen kanssa tuttuun puuhun, joka soveltuu telineeksi kävylle, josta se sitten voi nokkia siemeniä. Puussa keikkuvia käpyjä kun on vaikea nokkia ja tuen kanssa se on helpompi tehdä.

Kesällä käpytikan ravintoa ovat puussa elävät hyönteiset ja toukat, syksyllä se syö myös marjoja ja muiden kololintujen poikasia.

Näitä käpytikan pajoja näkee aina silloin tällöin metsässä. Se voi olla kaatunut puunrunko, tai kolo puussa, mihin kävyn saa helposti asetettua.

Paljon käytössä olleen pajan juurella on usein iso kasa syötyjä käpyjä.

Paja mikä paja kuitenkin, ja siinäkin pajalla käydään ruoan tähden.

Mustikkasalaatti





Tarvitset:
Veitsen

Sekä:
1 dl mustikoita
1 sitruuna
kourallinen viinisuolaheinää
2 rkl creme fraisea
1 omena
1 rkl sokeria


Perkaa mustikat. Purista situunasta mehu päälle. Pilko suolaheinä ja lisää joukkoon. Kuori omena ja aloittele pieneksi sekä lisää muiden ainesten sekaan. Lisää vielä 1 rkl sokeria sekä 2 rkl creme fraisea ja sekoita. Tarjoa vaikka grillatun kalan ja uusien perunoiden lisukkeena tai nauti sellaisenaan, raikkaana ateriana.

Pippurinen mansikkasalaatti




Tarvitset:
Veitsen

Sekä:
1 iso appelsiini
10 tuoretta mansikkaa
mustapippuria myllystä

Pese ja lohko mansikat. Kuori appelsiini, myös sisempi kuori, niin että pelkkä hedelmäliha jää jäljelle. Sekoita hedelmät keskenään ja ripottele päälle mustapippuria myllystä. Nauti heti.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Mansikkariisi




Resepti kirjassa Tuulenhuminaa

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Suolaheinä-perunakeitto




Suolaheinää kasvaa melkein missä tahansa. Kun opit tuntemaan sen, voit käyttää sitä mausteena ruoanlaitossa. Tässä yksinkertaisessa keitossa on puoli litraa suolaheinää. Ryöpättäessä se menee aika lailla kasaan. Makua se kyllä antaa. Suolaheinä sisältää myrkyllistä oksaalihappoa. Pieniä määriä sitä voi kuitenkin syödä raakanakin. Isommat määrät kannatta ryöpätä, jolloin myrkky liukenee keitinveteen (muista kaataa keitinvesi pois, ettet käytä sitä enää ruoan valmistuksessa)

Tarvitset:
Trangian
Veitsen

Sekä
½ litraa suolaheinää (minä käytin tässä ahosuolaheinää)
7 uutta perunaa
2 rkl tilliä
1 sipuli
kasvislientä
oliiviöljyä
1 dl kermaa

Ryöppää kokonaiset suolaheinän lehdet. Kaada vesi pois, huuhtele lehdet ja pilko pieneksi. Pilko sipuli ja perunat. Kuullota niitä hetki kattilassa. Lisää 0,5 litraa kasvislientä ja keitä perunat kypsiksi. Lisää joukkoon pilkottu suolaheinä, kerma ja tilli. Annan kiehahtaa ja nauti.

Kanttarelleja ja maalaisleipää





Tarvitset
Trangian
Veitsen

Sekä
0,5 l tuoreita kanttaralelleja
2 pientä punasipulia
½ dl smetanaa
suolaa
valkopippuria
maalaisleipää
ruohosipulia
oliiviöljyä

Pilko sienet ja toinen sipuleista pieneksi ja paista öljyssä kypsäksi (niin että sienien neste on haihtunut) Anna jäähtyä hetken ja lisää joukkoon smetana, suola ja valkopippuri sekä pilkottu ruohosipuli. Leikkaa toisesta sipulista renkaita ja laita maalaisleivän siivulle. Laita päälle vielä sienikastiketta ja nauti.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Salainen paikka




Sanotaan että maapallolla on paikkoja jossa ihminen ei ole vielä käynyt, tutkimattomia alueita. Ainakin valtamerten pohjassa ja jossain Siperian perukoilla kai.

Nämä mystiset paikat, joihin kukaan ei vielä ole päässyt, ovat varmasti arvokkaita paikkoja koko ihmiskunnalle. Toisaalta olisi kiva että maapallolla säilyisi ikuisesti alueita, jotka saisivat olla rauhassa ihmiseltä.

Useimmille meistä nämä tutkimattomat kohteet ovat vain tiedettä. Sellaista faktaa joihin emme itse pääse osalliseksi. Ja siksi juuri emme kai osaa ymmärtää arvostaa niitä tarpeeksi.

On helppoa kuulla vaikka, että sademetsiä tuhotaan jalkapallokentän kokoinen alue joka minuutissa. Se on tieto, jota ei oikein ymmärrä, eikä siksi osata ottaa kantaakaan. Olkapäitä kohauttaen vain todetaan että ”– jaa”.

Meille jokaiselle on mahdollisuus mennä ulos, ja vierailla vaikka metsässä, paikassa jossa ei ole koskaan aikaisemmin itse ollut.

Tällaiset kokemukset usein avartavat ajatusmaailmaamme. On paljon helpompi ymmärtää että kauneutta ja puhtautta, sitä että koskematonta luontoa on vielä jäljellä, meille jokaiselle, kun on kerran sen itse kokenut.

Uuden paikan löytäminen on riemastuttava kokemus. Minä ainakin usein tunnen olevani tutkimusmatkailija, joka ensimmäisenä ihmisenä vieraalla alueella kulkee, kun löydän itselleni uuden tuntemattoman kohteen. Siksi kai liikunkin jälkiä jättämättä, roskaamatta, hiljaa ihmetellen.

Tiedän ja tunnen että paikka kuhisee elämää. Se on saanut olla ja elää omaa elämäänsä kymmeniä tai satoja vuosia.

Tällaiset paikat ovat minulle tärkeitä, ja väitän että ne ovat tärkeitä monelle ihmiselle.

Uskon että on olemassa ihmisiä jotka eivät ymmärrä ja osaa arvostaa sitä vielä tarpeeksi. Kun usein kerron innoissani vierailleeni jossain suolla, pienellä joella, nähneeni valtavan männyn tai vaikka kuulleeni susien ulvovan, saan vastaukseksi olkapäiden kohautuksen ja sanan ”– jaa”.

Suomessa on puhdas luonto, rikas eliölajisto, vuodenajat, jokamiehenoikeus – kaikki täydelliset mahdollisuudet lähteä ulos ja kohdata ennen kokematon, kaunis, rauhoittava ja hämmästyttävä paikka, joka vaikuttaa mieleen, juuri oikealla tavalla.

Minä saan aina välillä houkuteltua nuoremmat poikani mukaan melomaan kotini lähellä olevaan järveen. Kerran löysimme järveltä pienen ojan, jota lähdimme melomaan. Jossain vaiheessa toinen pojista sanoi minulle ”tämä on ihan uusi paikka. Täällä ei varmasti ole ollut koskaan kukaan aikaisemmin. Tämä on salainen paikka”

Totta, ajattelin. Tutulta alueeltakin voi vielä löytää koskemattoman ja uuden ja ihastuttavan kauniin paikan – salaisen paikan. Sen voi tehdä kesällä, tai talvella. Ihan sama, kunhan vain lähtee ulos. Aika usein takaisin saa palata hyvillä mielin, hiukan viisaampana ja rikkaampana.

Jaa että missä se paikka on? En kerro, se on salainen ☺

Karamellisoitua fenkolia, mustaa riisiä ja kanttarelleja





Ei ole kaikkein yksinkertaisemmista päästä tämä ruoka. Hyvää se silti on, joten maksaa vaivan ainakin kerran kesässsä valmistaa.

Tarvitset:
Trangian
Veitsen
Lusikan

Sekä:
1 fenkoli
2 saloottisipulia
1 valkosipulin kynsi
0,5 dl sokeria
0,5 l appelsiinimehua
voita
200 g mustaa riisiä
kasvilslientä
1 rkl timjamia
suolaa
0,5 litraa tuoreita kanttarelleja

Aloita riisistä. Pilko sioulit ja kuullota niitä voissa kattilassa. Lisää kasvisilemi ja riisi. Keitä kypsäksi (keittoaika on aika pitkä, noin 30 minuuutia)

Kun riisi on kypsää, jätä se odottamaan.

Lisää toiseen kattilaan sokeri ja paahda se kullanruskeaksi siirapiksi. Lisää timjami, valkosipuli, suola ja appelsiinimehu. Hauduta pitkittäin halkaistu fenkoli kypsäksi. Kaada ylimääräinen neste pois ja lisää voita kattilaan. Paista fenkolit lopuksi kauniin ruskeaksi. Ota fenkolit syrjään. Lisää voita ja paista kanttarellit. Asettele kaikki lautaselle ja nauti ☺

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Punainen siikakeitto




Resepti kirjassa Tuulenhuminaa

torstai 16. heinäkuuta 2009

Paistettuja maalaisperunoita ja siikaa




Tarvitset:
Trangian
Leikkuualustan
Veitsen

Sekä:
Siikafilettä 200 g
Keitettyjä perunoita (kiinteä lajike)
Iso valkosipulin kynsi
Persiljaa
Suolaa
Mustapippuria
Oliiviöljyä

Paloittele perunat isoiksi lohkoiksi. Kaada trangian paistinpannulle reilusti oliiviöljyä ja paista perunat rapeiksi. Lisää loppuvaiheessa perunoiden sekaan pilkottu valkosipuli ja persilijan lehdet. Anna maustua hetki ja kaada kaikki lautaselle, niin että pannulle jää oliiviöljyä. Paista kala molemmin puolin öljyssä kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Nauti maalaisperunoiden kanssa.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Pyhäjärven ympäri





Käynnistin Vespan ja kaasutin matkaan. Olin päättänyt tehdä hieman toisenlaisen retken. Kuunnella miten tuuli humisee moottoripyörän kypärän sisälle. Mitään vauhdinhurmaa en ajatellut, vaan rauhallista ajelua maisemista nautiskellen.

Lähdin kiertämään Pyhäjärveä, noin parinsadan kilometrin matkalle, juuri hyvä matka päiväretkeksi.

Ensimmäiset 50 kilomeriä olivat aika tylsiä. Huristelua sadan kilometrin nopeusrajoituksella olevalla tiellä. Aurinko kyllä paistoi lämmittävästi ja maisemat olivat kauniita. Vauhtia vain oli liikaa.

Pysähdyin Yläneelle. Ajattelin käydä Yläneen luontokabinetissa, mutta pettymyksekseni se oli kiinni ja avautuisi vasta klo 12.00, kahden tunnin päästä, joten jatkoin matkaa.

Saavuin Pyhäjärven eteläpäähän ja aloin hidastella nopeuttani. Kurvailin pikkuteille, ohitin pienen kyläkaupan, lehmä laitumia ja kävin yhdellä lintutornilla ennen Säkylään tuloani.

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Säkylässä.

Säkylän keskusta, aurinkoisena kesäpäivänä näytti kivalta, kuin pieni kylä jostain Astrid Lingrenin sadusta. Muutama ihminen käveli rauhallisesti keskustassa, pari autoa ja 23 astetta lämmintä. Suuntasin kalasatamaan, jossa myydään paikallisten kalastajien tuoretta kalaa.

Nuottakalastus oli juuri vaihdettu verkkoihin, ja kalansaaliit sen mukaiset. Sain juuri ja juuri, muutaman muikun matkaani. Enempää en kyllä olisi tarvinnutkaan.

Jatkoni hiljaa eteenpäin. Pysähdyin kivalta näyttävään paikkaan, aivan järven rantaan ja aloin valmistaa lounasta itselleni, hiillostettuja muikkuja ja kesäistä perunasalaattia (jonka olin tehnyt kotona valmiiksi, ennen retkeäni ja pakannut mukaani) Sytytin kertakäyttögrillin ja hiillostin muikut. Istuskelin järvenrannassa ja nautin lounaani auringon paisteessa.

Järvi näytti edessäni valtavalta, se oli kuin meren ulappa. Tuuli oli melkoisen kova sillä vaahtopäitä iskeytyi rantaan.

Kohta olin taas liikkeellä. Saavuin Euraan. Ajelin rantatietä ja tulin Kauttuan vanhalle ruukille. Valtavan kaunis paikka, kuin Fiskars, mutta turistit puuttuivat ja oikeastaan myös palvelut. Näin kaksi kahvilaa ja istahdin toiseen. Kahvilan nimi oli Nemo.

Vau, loistopaikka, taivaallisen kaunis ja hienosti entisöity. Rakennus oli vanha tehtaan sauna, joka oli nyt kunnostettu kahvilaksi. Alakertaan oli tulossa design-myymälä, ja koko rakennus sisältä huonekaluineen oli tarkkaan suunniteltu ja toteutettu. Sauna oli Alvar Aallon alunperin suunnittelema ja nyt se oli kunnostettu Aallon näköiseksi huonekaluja myöden. Ei ihan funkkis-aaltoa, mutta hieno! Todella hieno.

Tilasin kahvin ja jäätelön ja ihailin paikkaa...miljöötä. Tänne tulen varmasti toisenkin kerran..

Kohta huristelin järven länsipuolta kotiinpäin. Pysähdyin syömään tuoreita herneitä, laskin lampaita...

Kahdeksan tunnin kuluttua olin kotona. Upea retki, totesin. Toisenlaista tuulenhuminaa. Tai oikeastaan samanlaista kuin kaikki muutkin – nautinnollista ulkoilua, vähän toisenlaisella kulkuvälineellä vain ☺

Pyhäjärven muikkua ja kesäistä perunasalaattia




Tarvitset:
Tuoreita muikkuja
Suolaa

Sekä perunasalaattia varten tarvitset:
½ kg uusia perunoita
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 tl sitruunan mehua
½ sitruunan raastettu kuori
suolaa
1 tl sokeria
pippuria
rucolaa
persiljaa
rakuunaa
kevätsipulia
retiisiä

Perkaa muikut ja suolaa ne merisuolalla. Hiillosta tai paista molemmin puolin.
Sekoita viinietikka, sokeri, öljy, suola, pippuri, pilkotut yrtit, sitruunamehu ja sitruunan kuori marinadiksi. Keitä perunat kypsiksi ja yhdistä lopuksi kaikki ainekset. Annan marinoitua hetki.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Tagliatelle rustico





Yksinkertainen on hyvää. Tämän pastan raakaineet eivät vaadi edes erikoistoimenpiteitä kuljetuksen aikana. Tarkoitan että ylimääräisiä kylmäkallejakaan ei mukaan tarvita. Raaka-aineet vain reppuun ja matkaan. Kun nälkä yllättää, ruoka on minuuteissa valmis.

Tarvitset:
Trangian
Veitsen
Leikkuualustan

Sekä:
Oliiviöljyä
Valkosipulia
Salviaa
Basilikaa
Persiljaa
Kuivapastaa esim. Tagliatelle
Suolaa
Pippuria myllystä

Keitä pasta ja jätä se odottamaan hetkeksi (kaada vesi pois ja lisää joukkoon oliiviöljyä ettei pasta jämähdä klimpiksi). Pilko valkosipuli ja kuullota se öljyssä. Lisää pilkottu salvia ja anna hautua hetki. Varo ettet polta valosipulia. Kaada valkosipulit ja salvia pastan sekaan sekä lisää joukkoon myös pilkottu basilika ja persilja. Lisää öljyä päälle ja sekoita. Mausta pippurilla ja nauti.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Susia




Lähdin retkelle vähän kauemmaksi kuin normaalisti. Ajoin autolla 50 km pohjoiseen ja kävelin metsään. Huomasin heti että olin löytänyt oikean aarnimetsän. Kartan mukaan alue ei ollut luonnonpuistoa, eikä mitään merkittävää aluetta, vain tavallista korpimetsää, ison suon laidalla. Paikkapaikoin metsä oli niin tiheä kaatuneista ja lahonneista puista että kävely raskaan rinkan kanssa oli todella työlästä.

Olin katsonut kartalta pienen kallionyppään johon suuntasin. Löysinkin kyseisen paikan ja totesin että alue oli niin keskellä tiheää metsää että päätin etsiä uuden telttapaikan. Jäin kuitenkin tekemään ruokaa tähän saapumalleni kalliolle, joka oli kuin pieni kivi synkässä metsässä.

Syötyäni, pakkasi reppuni ja lähdin eteenpäin. Saavuin valtavan suon reunaan. Ylitin sen. Paikkapaikoin jalkani upposivat polvia myöden märkään maahan. Suon toiselta puolelta löysin loistavan paikan teltalleni. Pieni kalliotasanne aivan suon reunassa.

Pystytin teltan ja lähdin kiertelemään lähialuetta. Telttapaikkani oli kuin pieni kallioinen saari keskellä suurta suota. Pohjoiseen päin suo jatkui aina horisonttiin saakka.

Ihailin auringonlaskua ja jäin kuuntelemaan tuulen hiljentymistä. Kohta oli taas niin hiljaista että hengitykseni taisi olla ainoa äänenlähde koko alueella.

Menin nukkumaan kun aurinko oli laskenut. Varmuuden vuoksi pakkasin ruokatavarani suljettuihin pusseihin ja pussit vielä rinkkaan ja rinkka telttaan. En halunnut herätä siihen että joku tonkii yöllä ruokatavaroitani, jotenkin tunsin olevani susien susien reviirillä.

Heräsin neljän maissa aamuyöllä lintujen lauluun. Jos en tuntisi taivaanvuohen ääntä, olisin vannonut että suolla kulki vuohia, niin samantapaiselta äänet kuulostivat. Lehtokurppa lenteli ylläni vartin verran ja palokärki huuteli jossain sivummalla.

Sitten, yhtäkkiä, kello 05.00. Samasta suunnasta josta tänne kävelin. Alle kilometrin päästä, minä kuulin ne taas!!! Susia. Viimeksi kuulin suden ulvontaa talvipakkasella joulukuussa. Nyt lauma susia ulvoi yössä. Olin aivan haltioissani, ponkaisin istumaan ja jäin kuuntelemaan. Luulen että siellä oli seassa aikuisia sekä poikasia jotka harjoittelivat ulvomaan. Kuuntelin hetken jännittyneenä. Avasin teltan vetoketjun ja äänet loppuivat. Kuulivatkohan ne minut? Valvoin tunnin verran odottaen, mutta ulvontaa ei enää kuulunut. Päätin jatkaa uniani ja lopulta heräsin kun aurinko paistoi kasvoihini teltan toisesta päästä.

Minä tiesin että sudet ovat täällä jossain. Ja nyt olen varma että niillä on pentuja. En nähnyt vilaustakaan näistä viisaista ja mahtavista luonnon kuninkaista. Ääni kuitenkin kertoi minulle niiden läsnäolosta. Olen varma että ne tiesivät minun olevan lähistöllä.

En tiedä miten kuvaisin tunnetta kotiinpäin ajaessani. Ainakin ensimmäinen tienvierellä vastaantuleva ihminen jossain lähempänä kotiani, heilautti minulle tervehdyksensä ja vastasi hymyyni, se näkyi varmasti kauas ulos autosta ☺

Fenkolirisottoa




Resepti kirjassa Tuulenhuminaa

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Kesämyrsky





Tarina kirjassa Tuulenhuminaa

Ranskalainen lounasleipä





Resepti kirjassa Tuulenhuminaa

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Sitruunalla, valkosipulilla ja pinjansiemenillä maustettua pinaattia




Tarvitset:
Trangian
Veitsen
Leikkuualustan

Sekä:
2 valkosipulinkynttä
iso nippu pinaatinlehtiä
oliiviöljyä
suolaa
pinjansiemeniä
½ sitruuna
mustapippuria myllystä

Ruskista pinjansiemenet pannulla ja pane syrjään. Suikaloi valkosipuli ohuiksi siivuiksi ja paista oliiviöljyssä. Pese pinaatinlehdet ja poista niistä lehtivarsi ja pane valkosipulien sekaan trangiaan. Anna kiehua kunnes lehdet ovat pehmeitä. Purista puolikkaan sitruunan mehu joukkoon sekä mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää tarvittaessa oliiviöljyä. Kaada päälle pinjansiemenet. Nauti maalaisleivän päällä.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Hiljaisuus





Tarina kirjassa Tuulenhuminaa

Salade de pois chiches


Eli kikhernesalaatti

Tarvitset:
trangian
leikkuualustan
veitsen

sekä:
400 g kikherneitä (tölkistä vaalmiiksi pehmeitä)
2 pientä kuirittua punasipulia
ruohosipulia
persiljaa
4 mintunlehteä
1 rkl juustokuminaa
suolaa
mustapippuria myllystä
4 rkl oliiviöljyöä
4 rkl etikkaa (omenaviinietikka tms käy hyvin)
1 rkl seesamin siemeniä

Paahda seesamin siemeniä trangiassa. Älä polta. Pilko yrtit pieneksi. Lisää kaikki ainekset yhteen ja sekoita.

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Timjami-sitruuna-riisikeitto




Tarvitset:
Trangian
Veitsen
Lusikan

Sekä:
100g risottoriisiä
2 timjamin oksaa
0,75 dl kasvislientä (1 kasvisliemikuutio riittää)
1 munankeltuainen
½ sitruunan mehu
½ tl suolaa
½ tl sokeria

Kuumenna riisi ja timjaminoksa kasvisliemessä kiehuvaksi ja kypsennä 20 minuuttia. Vatkaa keltuaiset, sitruunanmehu, sokeri ja suola vaahdoksi. Lisää seos riisin joukkoon ja anna kiehua vielä 5 minuuttia jotta se saostuu. Koristele sitruunaviipaleella ja timjaminoksalla ja nauti ☺

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Teltta




Kesästä syksyyn, tärkein retkeilyvaruste, jos aiot olla yötä luonnossa, on teltta. Teltan pitää olla niin tilava että siellä mahtuu istumaan, myös tavaroiden on syytä mahtua sisälle. On olemassa minimalistisen pieniä yhdenhengen telttoja ja ns. bivy-pusseja, jotka ovat veden ja tuulen pitäviä ja antavat tarvittaessa suojan yöpymistä varten, mutta kunnon telttaa ei mielestäni voita mikään.

Olen yöpynyt monenlaisissa eri majoitteissa, ja juuri kesäretkillä teltta on osoittautunut parhaaksi ratkaisuksi. Teltan pääasiallinen tarkoitus on antaa sinulle hyvät olosuhteet nukkumista tai lepoa varten. Teltta suojaa hyttysiltä ja mäkäräisiltä. Teltan tulee pitää vesi ulkopuolella eli se ei saa vuotaa, ei tuulessa eikä rankkasateessa.

Teltan tulee myös olla sellainen minkä saat yksin pystyyn, ja tärkeä ominaisuus minusta, on myös se, että teltta pysyy pystyssä ilman minkäänlaisia vetonaruja, eli on ns. kupolimallia.

Telttoja on monenlaisia ja moneen käyttötarkoitukseen. On eri kokoisia, eri olosuhteisiin tarkoitettuja, eri painoisia, eri muotoisia ja tietenkin eri värisiäkin. Perusteltta ei ole kallis, marketistakin sellaisen saa. Mutta jos retkeilee paljon, hyvää ei saa halvalla. Teltan pitää pysyä yhtä käyttökelpoisena pystytyksestä toiseen, sen pitää olla vahvaa tekoa ja siksi usein teltoissa on huikeita hinta eroja.

Mikään ei ole sen ihanampaa kuin päivän päätteeksi kömpiä sisään telttaan. Riisua ylimääräiset päällysvaatteet, kellahtaa selälleen ja sulkea silmät levätäkseen ja kuunnellakseen ympäröivää luonnon hiljaisuutta. Itikat ei vaivaa, vaatteisiin ei tartu neulasia... vain hiuksenhieno väliseinä erottaa sinut ympäröivästä luonnosta. Olet sisällä, mutta olet ulkona.

Tietenkin on niin, että ulkona liikkuminen ei aina tarkoita yli yön tapahtuvaa retkeilyä. Kaikilla retkillä ei tarvita telttaa. On olemassa erilaisia kevyempiä suojia päiväretkeilyä varten, jossa voit huilahtaa hetken ilman hyttysten kiusaa, tai pitää sadetta jos kuuro yllättää.

Eikä telttaa tai tilapäissuojaakaan aina retkellä edes tarvita. Retki on usein onnistunut ja nautinnollinen vaikka mukanasi olisi vain pelkkä kompassi ja vesipullo. Nekin voit tarvittaessa jättää pois jos ulkoilet tutussa puistossa tai maastossa.

Luonnossa liikkuminen ei ole eikä saa olla välineurheilua. Silti on olemassa ”apuvälineitä” jotka auttavat sinua nauttimaan enemmän luontokokemuksestasi. Hyvää, vahvaa ja luotettavaa retkeilytarviketta ei aina saa halvalla. Teltta onkin yksi niistä tärkeimmistä varustuksista jossa sinun pitää miettiä mihin tarkoitukseen sitä aoit käyttää, jos olet sellaista hommaamassa. Älä osta liian hyvää, jos et sitä tarvitse, mutta älä osta myöskään halvinta jos haluat nauttia siitä useamman kerran.

Kunnon teltta on sellainen että et edes huomaakaan sitä. Se on itsestäänselvyys eikä se saa tuotaa sinulle murheita. Se vain on tarkoitusta varten mukanasi ja toimii kerrasta toiseen, antaen sinulle mahdollisuuden yöpyä ulkona luonnosta nauttien ☺

torstai 2. heinäkuuta 2009

Mansikkagazpacho ja basilikakreemi




Resepti kirjassa Tuulenhuminaa