perjantai 29. lokakuuta 2010

Lähiruokala





Lähiruoka on käsite joka tarkoittaa tietenkin ruokaa ja ruoan raaka-aineita, jotka on alkuperältään läheltä. Lähiruoka ajatus on hieno. Se työllistää ja edesauttaa myös sitä, että ruoka on, tai se ainakin on mahdollista olla todella tuoretta. Kukaan ei tietenkään loppuun asti pysty valvomaan sitä etteikö joku tarjoaisi vanhaa ruokaa. Lähiruokaa se silti voi olla.

Vierailin suuressa marketissa. Ulos liikkeestä tullessani huomasin pysäköintialueen läheisyydessä pienen kojun. Koju houkutteli minua ja kävelin sen luo. Koju oli sympaattinen pieni grilli.

Minun nuoruudessani grillit olivat aina nakkikioskeja ja nakkikioskit juuri tämänkaltaisia pieniä kojuja. Nakkikioskista sai usein ostaa vain nakkisämpylöitä tai lihapiirakoita. Hampurilaiset olivat silloin varsinaisia uutuuksia.

Nyt tällainen pieni grilli oli ilmestynyt tähän kuin tyhjästä, vuosien takaa.

En voinut vastustaa kiusausta. Astelin grillin myyntiluukulle ja tilasin nakkisämpylän. En siis mitään hot dogia, vaan kunnon vanhan ajan nakkisämpylän, sinaapilla ja ketsupilla maustettuna.

Ehkei nakkisämpylä edustanut parasta mahdollista lähiruoka ajattelua. Silti joskus kauan sitten, tällaiset kojut minun maailmassani olivat kuin lähiruokaloita. Niitä oli usein siellä missä ihmisiä liikkui paljon.

Kojun läsnäolo hohki kotoista ja rauhallista tunnelmaa. Siitä puuttui kaikki sellainen kansainvälisyys, vauhdikkuus, sähköiset valomainokset ja nuorekkuutta ihannoivat viritykset, joita nykyaikaiset grillit ovat täynnä.

Vaikka grillithän ovat pikaruokaloita, tämä pieni nakkikioski parkkialueella, oli minulle todellista slow-food ajattelua. Nautiskelin hitaasti ateriani loppuun ja mietin aikoja, jolloin tällaiset kojut olivat vielä yleisiä. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt tähän parkkiruutuun jossa nyt seisoin.

Minun on mahdotonta sanoa olivatko grillin tuotteet lähiruokaa. Eineksiä ne joka tapauksessa olivat. En helposti sortuisi ostamaan kyseistä ateriaa muualta. Tässä pienen kojun edessä nakkisämpyläni maistui kuitenkin taivaallisen hyvältä. Tuntui hetken jopa siltä, että grillin myyntitiskikin olisi ollut leukani korkeudella, vai veikö muistoni minut todella kauas menneisyyteeni, sillä juuri tällainen pieni grilli sijaitsi joskus lapsuudessani lähellä kotiniani.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Kalakaupunki




Minun mielestäni Turkua on vaikea sanoa todelliseksi merikaupungiksi. Moni turkulainen varmasti hermostuisi tästä ajatuksestani, mutta niin vain tunnen.

Oikea todellinen meri on Turun keskustasta kaukana. Ennemmin voisin sanoa kaupunkia saaristokaupungiksi tai jokikaupungiksi, sillä Aurajoki halkaisee Turun kahdeksi osakasi, ”täl puol jokke ja tois pual jokke”.

Joki mutkittelee sisämaasta merta kohti ja levenee pikkuhiljaa ensin kapeaksi lahdeksi ja sitten Airiston aukoksi. Avomerta joutuu hakemaan kymmenien kilometrien päästä. Saaristoa sitä vastoin sitten riittääkin.

Olen purjehtinut paljon. Kun omistin purjeveneen, piti veneen kotisatama etsiä aina mahdollisimman kaukaa Turun keskustasta, sillä mitä lähemmäksi kaupunkia veneen toin, sitä kauemmin jouduin ajamaan moottorilla ennen kuin purjeita kannatti edes harkita nostaa. Se ei tuntunut mielekkäältä purjehtimiselta.

Varsinaisen ison meren puuttuessa, kalaa kuitenkin Turusta ja sen ympäristöstä on aina pyydetty. Airistoa onkin aina pidetty merkittävänä silakan kutupaikkana ja Aurajoesta voi joku onnekas pyytää jopa lohen.

Kalaa eri muodoissa voidaankin pitää hyvin yhtenä Turun perinneruokana. Jokavuotiset silakkamarkkinat ovat hyvä esimerkki siitä, että kala on turkulaisille oikeaa lähiruokaa.

Taas kerran Aurajoki, keskustan kohdalta täyttyi kymmenistä kalastajista ja niiden myyntikojuista joissa myytiin tuoretta ja jalostettua kalaa eri muodoissa.

Silakkamarkkinat ovat loistava osoitus siitä että kalaa ja lähiruokaa myös arvostetaan. Koko markkina-alue koostuu lähes yksinomaan kalaan liittyvistä tuotteista eikä kaljakuppiloita juurikaan näy. Kalasta pidetään ja sitä myös tullaan ostamaan.

Kiertelin markkinoillla väentungoksessa. Äkkiä huomasin styroksi laatikossa jäiden seassa makaavan lohen. Eikä lohi mikään pieni kala ollutkaan. Laatikon alla oli lappu johon oli kirjoitettu ”Aurajoesta tänään”

Uskomatonta ja samalla ihan totta. Turkuhan on todellinen kalakaupunki.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Retkeilijän keittokirja




Seitsemänkymmenluvun loppulla näin kaverini kotona keittiössä muovilaatikon jossa oli pahvisia reseptikortteja. Kortteja sai tilata lisää aina kuukausittain. Ne olivat tarkasti järjestyksessä aihepiireittäin laatikossa. Alkuruat, jälkiruoat, liharuoat jne.. Jokaisen reseptin voi erikseen ottaa esiin ja panna myöhemmin takaisin.

Muistin kortit muutama kuukausi sitten metsässä. Olin vesisateessa laittamassa ruokaa retkikeittimelläni. Yritin epätoivoisesti lukea märkää paperinpalasta joka tuulessa lepatti kädessäni. Välillä se tarrautui hihaani kiinni ja lopulta se repesi käyttökelvottomaksi.

Seuraavana päivänä kotona luonnostelin pieniä reseptikortteja, joissa oli kulmassa reikä, niistä koertteja voisi niputtaa jousihakaan kiinni ja vaikka tarpeen tullen irrottaa. Korttien pitäisi olla tietenkin muovia etteivät ne kärsisi kastuttuaankaan.

Ideani valmistui juuri. Ensimmäinen erä retkiruokia, kaksikymmentä reseptiä, 70x100 mm kokoiselle taipuisalle muoville.

Testasin korttinippua ja pudotin sen ojaan ojaan ja pyyhin kuivaksi. Hyvin toimii. Voin kauppaan lähtiessä ottaa mukaan vaikka vain yhden kortin ja lukea siitä raaka-aineet joita metsässä ruoan tekemiseen tarvitsen. Sitten pakkaan retkelle samaisen kortin ja luen siitä ohjeet, kelissä kuin kelissä. Koko nippua ei tarvitse mukana kantaa.

Helppoa kuin mikä. Puoliksi suunniteltu ruoka on melkein kuin jo tehty. Nam.

torstai 14. lokakuuta 2010

Nuotiomuikkuja ja pinaattiperunoita




Tarvitset:
nuotion
alumiinifoliota
veitsen

Sekä:
perunoita
perattuja muikkuja
pieniä kuusenoksia
kirsikkatomaatteja
pinaatinlehtiä
1 salottisipuli
mustapippuria
merisuolaa
oliiviöljyä

Pujota jokaisen muikun sisään kuusenoksa. Ripottele suolaa muikkujen päälle ja kääri kaikki yhteen folion sisään. Kuori perunat sekä sipulit ja pilko ne pieneksi. Paloittele tomaatti. Sekoita perunat, tomaatti, sipulit ja pinaatinlehdet toiseen foliokääreeseen ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Lorauta päälle oliiviöljyä ja sulje käärö. Nosta molemmat kääröt hiillokselle. Anna kypsentyä 15 minuuttia. Poista kuusenoksat kypsistä mukuista ennen tarjolle asettamista.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Rukiinen tattimunakas




Tarvitset:
retkikeittimen
haarukan
veitsen

Sekä:
3 kananmunaa
1 pieni herkkutatti
ruisleipää
1 tomaatti
suolaa
mustapippuria
loraus vettä
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä

Muserra valkosipuli veitsen sivulla ja pilko sen jälkeen pieneksi. Siivuta ruisleipää suikaleiksi ja paista suikaleet oliiviöljy-valkosipuliseoksessa rapeiksi. Siirrä leipäsuikaleet sivuun. Pilko tatti ja paista oliiviöljyssä kunnes sinen liha pehmenee. Mausta suolalla ja siirrä sivuun. Riko kananmuna ja lorauta sekaan tilkka vettä ja ½ tl suolaa. Sekoita. Paista molemmilta puolilta. Halkaise tomaatti ja poista siemenet. Pilko sitten tomaatti pieniksi kuutioiksi. Kokoa annos lautaselle. Alimmaiseksi munakas, sitten tatit ja leipäsuikaleet. Ripottele tomaattikuutioita päälle ja mausta mustapippurilla

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Visseli soikoon




Pakkaan varusteita. Talvitakki, talvihousut, pipo, hanskat. Lista on samanlainen kuin lähtisin talvella hiihtämään. Kylmyyttä vastaan tarvitaan oikeanlaiset pukineet. Olen saanut kutsun, gastiksi tai oikeammin sepäksi eli kokiksi purjeveneeseen. Kokkaavalle retkeilijälle se sopii oikein hyvin. Purjehdimme Helsingistä Turkuun.

Matkaan menee luultavasti kaksi päivää. Olemme silti varanneet aikaa koko retkeen kolme päivää. Mikään kiire meillä ei ole.

Kirjoitin raaka-aineista listan kipparille, joita tarvitsemme retken ruokailuihin. Siitä tuli pitkä ja herkullinen. Merellä syödään aina hyvin. Sen tietää jokainen merimies – ja -nainen.

Purjehtiminen on upeaa puhaa. Varsinkin syksyisin. Silloin meri heräilee leppoisten kesälaineiden jälkeen mahtaviksi vaahtopäiksi. Tyrskyävät aallot pärskivät vettä ja kaikkialla kohisee kuin kiehuvassa kattilassa. Tai niin ainakin retkeltä toivon.

Visseli soikoon. Koko miehistö kannelle. Kaikki kolme. Nyt lähdetään.

Niin, mikä on visseli Se on sumutorvi tai äänimerkki jota merellä käytetään aina tarpeen mukaan.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Tomaatti-sipulisalaatti



Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen

Sekä:
1 pieni makea sipuli
kirsikkatomaatteja
pinaatinlehtiä
valkoviinietikkaa
mustapippuria myllystä
merisuolaa

Pilko tomaatit neljään osaan. Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi. Pese pinaatti ja suikaloi lehdet. Yhdistä ainekset ja sekoita joukkoon loraus valkoviinietikkaa. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa vaikka paistetun ahvenen ja herkkutatin kanssa.

Mustikkajogurtti




Tarvitset:
kattilan tai kupin

Sekä:
1-2 dl mustikoita
2 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl tuoretta timjamia
½ sitruunan mehu
1 rkl sokeria

Sekoita kaikki ainekset yhteen ja nauti.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Kuusitee




Tarvitset:
retkikeittimen
tai nuotin ja kattilan

Sekä:
Muutama noin 7 cm
mittainen tuore kuusenoksa.
2 rkl hunajaa
0,5 l vettä

Keitä pieniä oksia vedessä 10 minuuttia. Lisää hunaja. Nosta oksat ja neulaset vedestä ja nauti. Juoma on hyvää myös kylmänä.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Minttujogurttia ja siideripäärynöitä




Tarvitset:
Retkikeittimen
Veitsen

Sekä
2 dl maustamatonta jogurttia
omena siideriä
1 päärynä
1 rkl kuusenkerkkäsiirappia
10 mintunlehteä
1 rkl raesokeria
2 rkl pinjansiemeniä

Hienonna mintunlehdet veitsellä. Sekoita lehdet ja raesokeri jogurtin joukkoon.
Paahda pinjansiemenet kevyesti vaalean ruskeiksi ja siirrä odottamaan. Paloittele päärynä ohuiksi lohkoiksi ja keitä lohkoja viisi minuuttia 1 dl:ssa siideriä. Lisää sekaan kuusenkerkkäsiirappi ja keitä vielä kaksi minuuttia. Nosta päärynät lautaselle ja lusikoi päälle minttujogurttia ja paahdettuja pinjansiemeniä. Koristele vielä mintunlehdillä.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Metsäuni




On lokakuun toinen päivä. Aamupäivä. Olen metsässä. Istahdan puun juurelle. Yöllä on ollut pakkasta. Nyt ilma lämpenee nopeasti. Aurinko paistaa.

Katselen kahta koiraani jotka juoksentelevat ympäriinsä nokat maata nuuskien. Kuulen jostain korpin äänen.

Kellahdan selälleni ja jään tuijottamaan Puiden latvoja ja sinistä taivasta. Hengitän syvään raikasta metsäilmaa. Tässä on hyvä olla.

Äkkiä muistan sanat Leena Rahulan runosta:

”Että muistaisi täällä jokainen miksi kukkaset kukkivat...
ja miksi pikku lintuset niin kirkkaasti laulavat.
Että...miksi aurinko paistaa, ja vedet välkehtivät,
miks metsät vihreät, siniset metsät
taivaita tähyävät”

Nukahdan.