tiistai 27. huhtikuuta 2010

Aarnimetsä




Kävelen kotini takana avautuvassa metsässä. Olen löytänyt sieltä pienen palan koskematonta metsää. Ehkä sellaista ei enää täältä pitäisi voida edes löytää. Metsät ovat tehokkaan metsänhoidon jäljiltä väljiä, harvaan kasvavia mäntyjä tai muita viljeltyjä puita täynnä. Ei koskemattomia metsiä enää ole.

Nyt olen kuitenkin pienessä metsikössä, jonka maaperä on kauttaaltaan pehmeää sammalta. Kuusten latvat nousevat kahteenkymmeneen metriin. Paikoin puita kasvaa niin tiheään, että niitä pitää väistää eteenpäin kulkiessa.

Ilma on kosteaa. Puista tippuu päälleni vesipisaroita ja koko metsä on täynnä lintujen laulua ja naurua. Kuulen veden solinaa. Aurinko paistaa puiden lomasta. Ilma on raikasta, täynnä happea. Puiden oksilla roikkuu naavaa. Tämä paikka tuntuu epätodelliselta.

Olen kuullut iäkkäämpien ihmisten kertomuksia luonnosta. Kuinka vesi merissä oli ennen kirkasta. Kuinka ahvenruoho ja rakkolevä oli yleinen vesikasvi. Kaislikoitakin oli vähemmän. Tarinat kuulostavat lähes epätodellisilta tähän päivään verrattuna. Vai kultaako aika vain muistot.

Metsistä tällaisia tarinoita harvemmin kuulee. Silti on helppoa kuvitella että joskus metsätkin näyttivät erilaisilta, juuri tällaisilta jossa nyt olen. Ei ollut suuria metsäkoneita jättämässä jälkiä. Puista kaadettiin vain se mitä omiksi tarpeiksi tarvittiin. Nykyään metsätkin näyttävät ihmisten muokkaamilta, niinkuin merikin.

Mietin, tuleeko minulla koskaan olemaan jotain kerrottavaa tuleville sukupolville. Oikeastaan toivon että ei. Sillä jos aikaa kuultaa muistot ja minä kehun metsien kauneutta vuosien kulutua, silloin meillä ei ole enää metsiä.

Toivon että metsänomistajat ja päättäjät ymmärtävät luonnon arvon muutenkin kuin rahassa mitattuna. Koskemattomat metsät, pienetkin, ovat enemmän kuin rahalla voi saada.

Olisi hienoa, jos tämä löytämäni koskematon metsäpalsta, kuin pelastuslautta metsien alkuperäislajeille, joskus kymmenien tai satojen vuosien kuluttua yhtyisi suurempaan luonnontilaan jätettyyn metsään, oikeaan aarnimetsään.

Jatkan matkaani eteenpäin. Metsä muuttuu kuivaksi kangasmetsäksi. Kuulen vaimeaa kähinää ja kohta edessäni kalliolla seisoo metso soitemella. Se puolustaa reviiriään kuin maanomistaja. Pitää minua uhkaajana puolisoilleen. Väistän.

On huhtikuun loppu. Kohta on kesä.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Friteeratut muikut ja korvasienillä maustettu perunamuusi




Tarvitset:
retkikeitimen

sekä:
pieniä friteerattuja muikkuja
4 isoa jauhoista perunaa
korvasientä
voita
suolaa


Puhdista korvasienet ja keitä niitä runsaassa vedessä 2 x 10 minuuttia. Huuhtele sienet keittokertojen välillä ja vaihda vesi puhtaaseen ennen toista keittämistä. Kuori perunat ja keitä ne suolatussa vedessä kypsiksi. ÄLÄ KÄYTÄ KORVASIENIEN KEITINVETTÄ! Muusaa perunat ja sekoita joukkoon voi. Mausta suolalla. Pilko kahteen kertaan ryöpätyt korvasienet ja sekoita muusiin. Tarjoa friteerattujen muikkujen kanssa (sain nämä muikut valmiina kalastajalta).

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Kuivaliha




Tee tämä kotona ja nauti retkellä.

Tarvitset:
Kuivurin tai uunin

sekä:
Rakaa lihaa. Itse käytin lampaan ulkofilettä.

Leikkaa fileestä noin 5 mm paksusisia siivuja. Laita siivutetut lihat suolalla maustettuun veteen ja siirrä jääkaappiin yöksi. Voit marinoida lihat myös erilaisilla marinaadeilla. Nosta lihat seuraavana päivänä vedestä ja pyyheliinalla. Pujota lihat varrastikkuihin roikkumaan (Yhteen tikkuun mahtuu useampi liha). Aseta tikut uunin ritilälle siten että lihat roikkkuvat vapaasti. Säädä uuni 50 asteeseen ja anna lihojen kuivua ruskeaksi noin 4-5 tuntia. Jos sinulla ei ole kiertoilmauunia, jätä uunin luukku hieman auki.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Valkoista parsaa ja valkosipuli-rosmariini linssejä




Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen

Sekä:
Valkoista parsaa (kypsää ja säilöttyä)
Tummia linssejä (tölkistä veteen säilöttyjä)
1 rkl rosmariinia
1 valkosipulinkynsi
1 pieni punasipuli
2 dl kanalientä
150 g pekonia

Pilko pekoni ja paistas pekoni kypsäksi ja lisää sekaan pilkottu sipuli, rosmariini ja valkosipuli. Anna hautua pari minuutia. Valuta linsseistä vei ja kaada muiden joukkoon. Lisää 2 dl kanalientä ja kuumenna kunnes kiehuu. Asettele parsat lautaselle (säilötyt ovat kypsiä) ja annostele päälle valkosipuli-rosmariini linssejä. ja syö.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

The hot plate




Tarvitset:
retkikeittimen

Sekä:
kiinankaalia
pala porkkanaa
pala fenkolia
keltaista paprikaa
pieni pala tuoretta chiliä
tuoreita pinaatinlehtiä
broccolia
kevätsipulia
2 rkl fish saucea
1 tl chilitahnaa
currya

Pilko porkkana, fenkoli ja broccoli ja keitä niitä 5 minuuttia ja valuta vesi pos. Kaada toiseen kattilaan 2 rkl fish saucea 1 tl chilitahnaa. pilko sipuli paprika, pieni pala chiliä (ota siemenet pois) ja paista sosta 2 minuuttia käännellen. lisää jokkoon keitetyt vijhannekset, pinaatinlehdet sekä kiinankaali. Kääntele kunnes kaikki ovat kuumenneet. tarkista maku ja nauti.

Toast primaverde




Tarvitset:
Retkikeittimen

Sekä Malaisleivän viipaleita
150 g pakasteherneitä
100 g uutta parsaa
kevätsipulia
nokare voita
suolaa ja pippuria myllystä

Poista parsasta kova pää ja keitä parsa ja herneet kypsäksi. Paahda leivät kauniin ruskeaksi. Paista vielä nopeasti voissa pilkottu kevätsipuli, keitetyt parsat ja herneet. Mausta suolalla ja pippurilla. tarjoa paahdettujen leipien päällä.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Paattistenjoki – oja




Lumet sulavat. Pienet ojat täyttyvät hetkessä oikeiksi joiksi. Kolmen kilometrin päässä kodistani virtaa muutama metriä leveä oja, jonka nimi on Paattistenjoki. Nyt siitä on taas tullut hetkessä sulamisvesien myötä joki. Se ei ole kovin puhtaan oloinen, sillä kaikkien lähipeltojen salaojat laskevat jokeen ja vesimäärä joessa on melko pieni. Joki mutkittelee jostain pohjoisesta läpi Paattisten keskustan ja yhtyy alempana Aurajokeen.

Päätin laskea jokea kanootillani nyt kun se on mahdollista. Katsoin kartasta matkan. Noin 10 kilometriä sopisi muutaman tunnin retkeilyyn.

Kohta istuin kanootissa ja meloin hiljalleen ruskeaa jokea alajuoksulle päin. Joki teki välillä lähes 180 asteen käännöksiä ja virtaus muuttui paikoin hekessä melkein pieniksi koskiksi. Toiseen suuntaan melominen olisi ollut mahdotonta.

Päivä oli ollut melko harmaa, eikä nytkään aurinkoa tahtonut nähdä. Harmaassa ilmassa joki näytti edelleen ojalta. Välillä vierelläni kellui muoviputkenpätkiä ja muuta roskaa. tuli vastaan yksi lasten rantapallokin.

Joki mutkittelin peltojen välissä ja välillä se virtasi pienten metsikköjen läpi. Välillä taas virta johdatti minut pienien siltojen alitse. Pari siltaa oli vain metallisia rumpuputkia ja jouduin lähes makaamaan kanootissani alittaessani niitä. Kauniit romanttiset vanhat kivisillat olivat kaukana niiden mielikuvista.

Kaksi kertaa jouduin rantautumaan isomman virtauksen vuoksi ja vetämään kanoottiani rannalla. Toisessa kohtaa joki putosi lähes kaksi metriä kymmenen metrin matkalta isojen kivien lomitse.

Mietin jokea laskiessani sitä, missä kulkee hyvän maun raja retkeilyssä. Oma kanottiretkini nyt kun muistutti enemmän lasten kiellettyjä oja leikkejä. Itsekin joskus kolmekymmentävuotta sitten leikin styroxilautoilla juuri tällaisissa paikoissa. Nyt "leikin" ojassa kanootilla.

Kolmen tunnin melontaretki ei ollut kaikkia aisteja hivelevä. Kokemus se silti oli. Ja taatusti lähiretkeilyä. Omistan on kanootin, vaikka lähin järvi sijaitsee 15 kilometrin päässä. Paattistenjoki virtaa kolmen kilometri päässä.

Olen retkeillyt maalla, soilla, järvissä, ilmassa, metsissä... ja nyt olen retkeillyt Paattistenjoessa - ojassa.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Huhtikuu




Tulen juuri lenkiltä koirien kanssa. Ulkona oli lämmintä melkein kymmenen astetta. Auringossa vieläkin enemmän. Mietin miten yhtäkkiä, päivä kuun vaihtumisesta, tuntuu siltä kuin maaliskuun loppuminen olisi sulkenut talven johonkin oven taakse.

Istun tietokoneen ääreen ja googletan sanan huhtikuu.

Huhtikuu on saanut nimensä metsätöistä jolloin havupuukaski eli huhta kaadetaan. On myös väitetty että sana juontaisi juurensa ruotsinkielen sanasta fuktig joka tarkoittaa kosteaa. Se nimi tuntuu ainakin tällähetkellä pitävän paikkansa, sillä juuri nyt lumien sulaminen on huipussaan ja ojat täyttyvät ääriään myöden vedestä.

Huhtikuun latinankieleinen nimi on aprilis, joka tulee verbistä aperio ja tarkoittaa avata. Monet kukat kukkivatkin heti lumien lähdettyä ja koivujen silmut alkavat aueta kuun loppupuolella. Perhoset häräilevät. Talviunta nukkuvat nisäkkäät nousevat pesistään ja metsä täyttyy hetkessä lintujen laulusta.

Huhtikuu on myös pöllöjen kiima-aikaa, ja esimerkiksi lehtopöllöt huhuilevat ahkerasti huhtikuisina öinä, Etelä-Suomessa huhuilu alkaa usein jo maaliskuulla. Myös sammakoiden kututapahtuma tapahtuu Etelä-Suomessa huhtikuulla. Sammakot aloittavat kudun kuun alkupuolella lammikoiden tulviessa lumien sulamisvesistä ja rupikonnat ja viitasammakot vasta kuun lopulla.

Huhtikuun päivän pituus on suunnilleen sama kuin elokuussa. Yöt ovat selvästi pimeitä vielä, mutta myös lyhyempiä kuin päivät.

Huhtikuussa säät ovat tyypillisesti kaikkialla Suomessa usein aurinkoisia, sillä talvipakkasten jälkeen pohjolan ilmasto on kuiva, ja kovia tuuliakaan ei huhtikuussa juuri esiinny. Vuorokausien keskilämpötila nousee eniten kuun lopulla, jolloin toisinaan koetaan melko korkeitakin päivälämpötiloja, öiden pysyessä kylminä, alentaen keskilämpötilaa.

Niin se on. Huhtikuu on jo kevättä. Kohta on kesä.