Tulen juuri lenkiltä koirien kanssa. Ulkona oli lämmintä melkein kymmenen astetta. Auringossa vieläkin enemmän. Mietin miten yhtäkkiä, päivä kuun vaihtumisesta, tuntuu siltä kuin maaliskuun loppuminen olisi sulkenut talven johonkin oven taakse.
Istun tietokoneen ääreen ja googletan sanan huhtikuu.
Huhtikuu on saanut nimensä metsätöistä jolloin havupuukaski eli huhta kaadetaan. On myös väitetty että sana juontaisi juurensa ruotsinkielen sanasta fuktig joka tarkoittaa kosteaa. Se nimi tuntuu ainakin tällähetkellä pitävän paikkansa, sillä juuri nyt lumien sulaminen on huipussaan ja ojat täyttyvät ääriään myöden vedestä.
Huhtikuun latinankieleinen nimi on aprilis, joka tulee verbistä aperio ja tarkoittaa avata. Monet kukat kukkivatkin heti lumien lähdettyä ja koivujen silmut alkavat aueta kuun loppupuolella. Perhoset häräilevät. Talviunta nukkuvat nisäkkäät nousevat pesistään ja metsä täyttyy hetkessä lintujen laulusta.
Huhtikuu on myös pöllöjen kiima-aikaa, ja esimerkiksi lehtopöllöt huhuilevat ahkerasti huhtikuisina öinä, Etelä-Suomessa huhuilu alkaa usein jo maaliskuulla. Myös sammakoiden kututapahtuma tapahtuu Etelä-Suomessa huhtikuulla. Sammakot aloittavat kudun kuun alkupuolella lammikoiden tulviessa lumien sulamisvesistä ja rupikonnat ja viitasammakot vasta kuun lopulla.
Huhtikuun päivän pituus on suunnilleen sama kuin elokuussa. Yöt ovat selvästi pimeitä vielä, mutta myös lyhyempiä kuin päivät.
Huhtikuussa säät ovat tyypillisesti kaikkialla Suomessa usein aurinkoisia, sillä talvipakkasten jälkeen pohjolan ilmasto on kuiva, ja kovia tuuliakaan ei huhtikuussa juuri esiinny. Vuorokausien keskilämpötila nousee eniten kuun lopulla, jolloin toisinaan koetaan melko korkeitakin päivälämpötiloja, öiden pysyessä kylminä, alentaen keskilämpötilaa.
Niin se on. Huhtikuu on jo kevättä. Kohta on kesä.
