Käynnistin Vespan ja kaasutin matkaan. Olin päättänyt tehdä hieman toisenlaisen retken. Kuunnella miten tuuli humisee moottoripyörän kypärän sisälle. Mitään vauhdinhurmaa en ajatellut, vaan rauhallista ajelua maisemista nautiskellen.
Lähdin kiertämään Pyhäjärveä, noin parinsadan kilometrin matkalle, juuri hyvä matka päiväretkeksi.
Ensimmäiset 50 kilomeriä olivat aika tylsiä. Huristelua sadan kilometrin nopeusrajoituksella olevalla tiellä. Aurinko kyllä paistoi lämmittävästi ja maisemat olivat kauniita. Vauhtia vain oli liikaa.
Pysähdyin Yläneelle. Ajattelin käydä Yläneen luontokabinetissa, mutta pettymyksekseni se oli kiinni ja avautuisi vasta klo 12.00, kahden tunnin päästä, joten jatkoin matkaa.
Saavuin Pyhäjärven eteläpäähän ja aloin hidastella nopeuttani. Kurvailin pikkuteille, ohitin pienen kyläkaupan, lehmä laitumia ja kävin yhdellä lintutornilla ennen Säkylään tuloani.
En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Säkylässä.
Säkylän keskusta, aurinkoisena kesäpäivänä näytti kivalta, kuin pieni kylä jostain Astrid Lingrenin sadusta. Muutama ihminen käveli rauhallisesti keskustassa, pari autoa ja 23 astetta lämmintä. Suuntasin kalasatamaan, jossa myydään paikallisten kalastajien tuoretta kalaa.
Nuottakalastus oli juuri vaihdettu verkkoihin, ja kalansaaliit sen mukaiset. Sain juuri ja juuri, muutaman muikun matkaani. Enempää en kyllä olisi tarvinnutkaan.
Jatkoni hiljaa eteenpäin. Pysähdyin kivalta näyttävään paikkaan, aivan järven rantaan ja aloin valmistaa lounasta itselleni, hiillostettuja muikkuja ja kesäistä perunasalaattia (jonka olin tehnyt kotona valmiiksi, ennen retkeäni ja pakannut mukaani) Sytytin kertakäyttögrillin ja hiillostin muikut. Istuskelin järvenrannassa ja nautin lounaani auringon paisteessa.
Järvi näytti edessäni valtavalta, se oli kuin meren ulappa. Tuuli oli melkoisen kova sillä vaahtopäitä iskeytyi rantaan.
Kohta olin taas liikkeellä. Saavuin Euraan. Ajelin rantatietä ja tulin Kauttuan vanhalle ruukille. Valtavan kaunis paikka, kuin Fiskars, mutta turistit puuttuivat ja oikeastaan myös palvelut. Näin kaksi kahvilaa ja istahdin toiseen. Kahvilan nimi oli Nemo.
Vau, loistopaikka, taivaallisen kaunis ja hienosti entisöity. Rakennus oli vanha tehtaan sauna, joka oli nyt kunnostettu kahvilaksi. Alakertaan oli tulossa design-myymälä, ja koko rakennus sisältä huonekaluineen oli tarkkaan suunniteltu ja toteutettu. Sauna oli Alvar Aallon alunperin suunnittelema ja nyt se oli kunnostettu Aallon näköiseksi huonekaluja myöden. Ei ihan funkkis-aaltoa, mutta hieno! Todella hieno.
Tilasin kahvin ja jäätelön ja ihailin paikkaa...miljöötä. Tänne tulen varmasti toisenkin kerran..
Kohta huristelin järven länsipuolta kotiinpäin. Pysähdyin syömään tuoreita herneitä, laskin lampaita...
Kahdeksan tunnin kuluttua olin kotona. Upea retki, totesin. Toisenlaista tuulenhuminaa. Tai oikeastaan samanlaista kuin kaikki muutkin – nautinnollista ulkoilua, vähän toisenlaisella kulkuvälineellä vain ☺
