Sanotaan että maapallolla on paikkoja jossa ihminen ei ole vielä käynyt, tutkimattomia alueita. Ainakin valtamerten pohjassa ja jossain Siperian perukoilla kai.
Nämä mystiset paikat, joihin kukaan ei vielä ole päässyt, ovat varmasti arvokkaita paikkoja koko ihmiskunnalle. Toisaalta olisi kiva että maapallolla säilyisi ikuisesti alueita, jotka saisivat olla rauhassa ihmiseltä.
Useimmille meistä nämä tutkimattomat kohteet ovat vain tiedettä. Sellaista faktaa joihin emme itse pääse osalliseksi. Ja siksi juuri emme kai osaa ymmärtää arvostaa niitä tarpeeksi.
On helppoa kuulla vaikka, että sademetsiä tuhotaan jalkapallokentän kokoinen alue joka minuutissa. Se on tieto, jota ei oikein ymmärrä, eikä siksi osata ottaa kantaakaan. Olkapäitä kohauttaen vain todetaan että ”– jaa”.
Meille jokaiselle on mahdollisuus mennä ulos, ja vierailla vaikka metsässä, paikassa jossa ei ole koskaan aikaisemmin itse ollut.
Tällaiset kokemukset usein avartavat ajatusmaailmaamme. On paljon helpompi ymmärtää että kauneutta ja puhtautta, sitä että koskematonta luontoa on vielä jäljellä, meille jokaiselle, kun on kerran sen itse kokenut.
Uuden paikan löytäminen on riemastuttava kokemus. Minä ainakin usein tunnen olevani tutkimusmatkailija, joka ensimmäisenä ihmisenä vieraalla alueella kulkee, kun löydän itselleni uuden tuntemattoman kohteen. Siksi kai liikunkin jälkiä jättämättä, roskaamatta, hiljaa ihmetellen.
Tiedän ja tunnen että paikka kuhisee elämää. Se on saanut olla ja elää omaa elämäänsä kymmeniä tai satoja vuosia.
Tällaiset paikat ovat minulle tärkeitä, ja väitän että ne ovat tärkeitä monelle ihmiselle.
Uskon että on olemassa ihmisiä jotka eivät ymmärrä ja osaa arvostaa sitä vielä tarpeeksi. Kun usein kerron innoissani vierailleeni jossain suolla, pienellä joella, nähneeni valtavan männyn tai vaikka kuulleeni susien ulvovan, saan vastaukseksi olkapäiden kohautuksen ja sanan ”– jaa”.
Suomessa on puhdas luonto, rikas eliölajisto, vuodenajat, jokamiehenoikeus – kaikki täydelliset mahdollisuudet lähteä ulos ja kohdata ennen kokematon, kaunis, rauhoittava ja hämmästyttävä paikka, joka vaikuttaa mieleen, juuri oikealla tavalla.
Minä saan aina välillä houkuteltua nuoremmat poikani mukaan melomaan kotini lähellä olevaan järveen. Kerran löysimme järveltä pienen ojan, jota lähdimme melomaan. Jossain vaiheessa toinen pojista sanoi minulle ”tämä on ihan uusi paikka. Täällä ei varmasti ole ollut koskaan kukaan aikaisemmin. Tämä on salainen paikka”
Totta, ajattelin. Tutulta alueeltakin voi vielä löytää koskemattoman ja uuden ja ihastuttavan kauniin paikan – salaisen paikan. Sen voi tehdä kesällä, tai talvella. Ihan sama, kunhan vain lähtee ulos. Aika usein takaisin saa palata hyvillä mielin, hiukan viisaampana ja rikkaampana.
Jaa että missä se paikka on? En kerro, se on salainen ☺
