perjantai 22. toukokuuta 2009

Oma maa mansikka, muu maa mustikka...




Sain kutsun Evolle. Lähdin innoissani matkaan. Kello soitti aamulla tasan 05.00. Kamat autoon ja tienpäälle. Yöunet jäivät hieman lyhyeksi sillä ehdin pakkaamaan vasta illalla kahdentoista jälkeen. Ei se mitään, sillä jos haluaa, niin jaksaa kyllä.

Evolla kaverini Pekka piti johtamistaidon leiriä asiakkaille, ja minä toimin apuoppaana, tai vain apuna, jos sitä tarvittiin. Koulutukseen en osallistunut. Saunaa lämmitin ja sellaista pientä ☺


Evo oli valtavan kaunis paikka. Tuli sellainen olo että jos suomessa on paratiisi, niin se voisi olla Evolla. Evo on oikea eteläsuomalisten retkeilijöiden mekka. Luonnokaunista retkeilymmetsää pikku suolampineen, satoja hehtaareita. eikä lainkaan asutusta. Helppokulkuisia polkuja ja yöpymiseen tarkoitettuja laavuja riittää.

Alueella pesii ilveksiä, majavia ja ainakin yksi karhu. Harvoin niitä näkee, mutta jo tieto niiden läsnäolosta tekee retkeilystä jännittävää. Ihastuin paikkaan ja sen hiljaisuuteen niin että hetken kuvittelin retkeileväni oikealla "mansikkapellolla".

Olin pakannut mukaani kanootin, jolla meloin muutamalla pienellä järvellä, sillä aikaa kun Pekka veti kurssilaisille ohjelmaa. Meloessa tuli olo että olin ensimmäinen ihminen alueella, niin koskemattomalta järvien rannat näyttivät. Hiljaisuus oli mykistävä ☺

Kohta huomasin kuitenkin ikäväni kotimetsiini. Eikai omat metsäni pärjää Evon kaltaiselle jättiläiselle, mutta koti on aina koti. Huomasin mansikkpellonkin muuttuneen mustikkamättääksi.

Evo teki minun vaikutuksen erämaisemallaan. Kuulin lehtokerttusen ja varpuspöllön laulun. Nuuhkin suopursuja, ihailin kelottuneita puita. Kaikki oli taivaallisen kaunista, Viihdyin, mutta ikävöin kotiin.

36 tunnin kuluttua lähdöstäni pysäköin autoni taas kotipihalleni. Astuin ulos. Seisahdin takapihalleni ja vilkaisin metsään. Kuin taikatempussa, kaksi valkohäntäkaurista katsoivat minua suoraan kohti. Hetken toisiamme tuijottaessamme, ne kääntyivät ja loikkivat hännät heiluen syvemmälle metsään. Kyllä kotiin oli taas kiva tulla. Luulen että olen nähnyt samat kauriit monta kertaa ennekin ☺