Vadelma on herkullinen marja. Sitä kuitenkin harvoin lähdetään vartavasten luonnosta poimimaan. Vadelma kasvaa maassamme luonnonvaraisena kaikkialla. Se on puolipensas ja kasvin maanalaisista osista tulee vuosittain uusia versoja, jotka talvehtivat. Seuraavana vuonna niihin kasvaa sivuversoja, jotka kukkivat ja muodostavat marjoja. Marjasadosta päästään nauttimaan Etelä-Suomessa heinäkuun lopulla ja pohjoisessa pari kolme viikkoa myöhemmin. Kypsän marjan tunnistaa siitä että se irtoaa helposti kannastaan. Vadelma on hyönteispölytteinen, ja voi kasvaa kaksi metriä korkeaksi.
On olemassa myös viljelty syysvadelmalajike, joka tuottaa satoa ensimmäisen vuoden versoihin. Se tuottaa tavallisesti punaisia, mutta toisinaan myös keltaisia tai valkoisia syötäviä "marjoja", jotka itse asiassa koostuvat useammasta pienestä yhteen kasvaneesta luumarjasta. Jalostetut viljellyt muodot tuottavat suurempia marjoja, sekä suurempaa satoa.
Tyypillinen vadelman kasvupaikka luonnossa on hakkuuaukea, ojan vierustat. Se ei kuitenkaan kestä puiden kanssa kilpailua, vaan katoaa metsän kasvaessa.
Kukkimisajan sääolot vaikuttavat ratkaisevasti pölyttäjien ja sadon määrään. Vadelmalla ovat yleisiä myös satoa vähentävät virustaudit. Kaikkien yleisesti tuntemat vattumadot ovat vattukuoriaisen toukkia, jotka syövät marjoja ja kukkapohjuksia. Myös äitikuoriainen tuhoaa satoa syömällä kukkien emejä ja heteitä ennen kuin munii munansa raakileisiin. Vattukärsäkkäät puolestaan munivat jo vadelman nuppuihin ja estääkseen niitä avautumasta purevat nupun kannan puoliksi poikki.
Vadelmissa on kohtalaisen paljon hedelmähappoja, sokereita on runsaasti varsinkin aurinkoisina kesinä. Kivennäis- ja hivenaineista vadelmassa on runsaasti etenkin magnesiumia ja mangaania. Vadelmat ovat hyviä tuoreeltaan käytettynä sekä mehuina ja hilloina. Niistä valmistetaan myös siirappia, viinejä, liköörejä ja viinietikkaa. Makeisissa ja kosmeettisissakin tuotteissa käytetään vadelmia.
Vadelman lehdistä voi tehdä teetä ja niitä voi kerätä jo nuppuisina keväällä salaattien sekaan ja ruokien koristeeksi. Myös nuoria kuivattuja kevätversoja voi hyödyntää. Teenä lehtiä käytetään joko tuoreena, kuivattuna tai hiostettuna. Hiostus sopii erittäin hyvin vadelmalle ja tuo esille uusia aromeja. Lehdissä on C-vitamiinia 400 mg/100 g; venäläisissä tutkimuksissa jopa kaksinkertaisesti tämä määrä. Lehtiä voi kerätä ensimmäisen vuoden versoista koko kesän, mutta toisen vuoden versoista viimeistään kukinnan aikana
Vadelman marjoja on käytetty hyödyksi jo esihistoriallisella ajalla, ja sen viljelykin alkoi jo keskiajalla. Vadelmasta on jalostettu useita eri lajikkeita, jotka myös ovat villiytyneet. Mesimarjan kanssa vadelmasta on kehitetty risteymä, mesivadelma, joka on kasvutavaltaan kuin vattu, mutta marjassa on myös mesimarjan aromia.
