Kun lähden yöksi metsään, lähes poikkeuksetta valmistan jotain ruokaa, sillä minusta metsässä on hienoa kokata. Kokkaaminen onkin usein retkeni kohokohtia. Siinä kuluu mukavasti aikaa, ja samalla saa nauttia raikkaasta ulkoilmasta.
Usein vain määränpäässäni istahdan maahan ja levitän tuomat raaka-aineet eteeni. Viritän retkikeittimeni ja ryhdyn loihtimaan aineista syötävää. En pidä valmisruoista, enkä eineksistä. Parhaan ruoan saa aikaiseksi vain hyvistä ja puhtaista raaka-aineista.
Retkelle lähtiessäni, kotona, mietin valmiiksi mitä aion tehdä. Kerään tarvittavat välineet, mittaan valmiiksi jauhot yms. ainekset ja pakkaan ne pieniin suljettaviin muovipurkkeihin kuljetuksen ajaksi. Jos jotain tarvitsee pilkkoa veitsellä pienemmäksi, kuten vaikkapa Sipuli, niin pilkon sen vasta perillä, sillä eihän se olisi kokkaamista jos vain yhdistäisin kaikki esivalmistelemani ainekset.
Näin toimiessani, pidän tapaani ekologisena, sillä pakkausjätettä joudun kantamaan lähes olemattoman määrän mukanani. Tyhjät purkit pesen kotona ja käytän uudestaan seuraavalla retkelläni.
Suola ja mausteet kulkevat mukanani ilman erillistä alku mittausta, sillä eihän sitä tiedä kun vasta ruokaa tehdessä, kuinka paljon mausteita tarvitaan.
Kannan mukanani aina vain yhden ihmisen tarpeet. Olisi turhan työlästä kuskata kokonaista perunajauhopakettia mukanani, tietäen että tarvitsen vain yhden lusikallisen, tai kokonainen reikäleipä olisi turhaa jos ajattelen syöväni aamiaiseksi leipää. Muutama valmis siivu riittää.
Vettä pitää olla mukana tarpeeksi. Sitä ei voi koskaan olla liikaa. Sitä tarvitaan ruoanvalmistuksen lisäksi usein tiskaamiseen ja peseytymiseen, ja vettä parempaa ruokajuomaa on sitäpaitsi vaikea keksiä.
Retkikeittimeni toimii nestekaasulla ja sen lisäksi otan usein, varmuudenvuoksi, alkuperäisen sprii-polttimon mukaani. Tulitikkuja en tarvitse sillä sytytän retkikeittimen tulen kipinää käyttäen.
Minä olen sitä mieltä että hyvän ruoan pitää myös näyttää hyvältä. Siksi kannan mukanani myös posliini-lautasta, haarukkaa ja veistä, sekä juomalasia. Kun asettelen valmiin ruoan lautaselle, se maistuu mielestäni paremmalle, kuin söisin sen samasta kattilasta missä sen olen valmistanut. Joskus tietenkin tyydyn syömään suoraan kattilastakin, mikä on retkeilijöillä yleensä tapana. Kertakäyttöastioita en käytä. Ei oikeata ruokaa syödä kertakäyttöastioista, minä en ainakaan syö.
Ruoan tekeminen ei muuten poikkea kotona tehdystä ruoasta, vain ympäristö on erilainen.
Luonnossa nautittu ruoka on parhaimmillaan yhtä hieno kokemus kuin huippu ravintolassa nautittu ateria. Sitä paitsi syöminen ulkona on tapahtuma ja nautinto, se kuuluu retkeilyyn kaiken muun ohella. Se on tapa rentoutua. Ja voisin melkein väittää että se on terveellisempää kuin moni muu ruoka, sillä näin saat makunautinnon lisäksi liikuntaa.
Ruoan valmistus ulkona luonnossa ei siis vaadi mitään ihmeellistä. Hieman enemmän etukäteen suunnittelua ja mahdollista esivalmistelua kotona, saavat ruoan kuin ruoan onnistumaan.
Vähän vain suunnitelua, rohkeutta, viitseliäisyyttä. Sitten vain ulkoiluvaatteet päälle, ulos ja Bon Appétit ☺
