HETKINEN....

Ajtuksiani ja kertomuksiani luonnosta voit tällähetkellä lukea Facebookin osoitteessa Nautintoja luonnossa. Pääset sisään kirjautumatta. Myös netisivuni www.tuulenhuminaa.fi ovat uusiutuneet

Savustusta retkikeittimellä

Tarvitset:
Retkikeittimen
Lehtipuusta vuoltuja lastuja
(esim. omenapuu, leppä)
Pihkainen havupuu ei sovi savustamiseen.
Voit kuitenkin käyttää lehtipuulastujen seassa hieman katajan oksia.

Sekä:
Tuoretta kalaa
merisuolaa

Vuole tuoreesta lehtipuusta kuori pois. Vuole sitten puhtaasta puusta noin kourallinen pieniä lastuja ja ripottele ne retkikeittimen pohjalle. Asettele kaksi kuorittua oksaa lastujen päälle. Suolaa kala ja aseta se tikkujen päälle. Säädä keittimen liekki pienelle tulelle. Kun lastut alkavat savuamaan peitä kattila kannella. Lastut eivät saa syttyä palamaan. Savusta kalaa noin 10 minuuttia ja tarjoa syötäväksi.

Lähiruokala

Lähiruoka on käsite joka tarkoittaa tietenkin ruokaa ja ruoan raaka-aineita, jotka on alkuperältään läheltä. Lähiruoka ajatus on hieno. Se työllistää ja edesauttaa myös sitä, että ruoka on, tai se ainakin on mahdollista olla todella tuoretta. Kukaan ei tietenkään loppuun asti pysty valvomaan sitä etteikö joku tarjoaisi vanhaa ruokaa. Lähiruokaa se silti voi olla.

Vierailin suuressa marketissa. Ulos liikkeestä tullessani huomasin pysäköintialueen läheisyydessä pienen kojun. Koju houkutteli minua ja kävelin sen luo. Koju oli sympaattinen pieni grilli.

Minun nuoruudessani grillit olivat aina nakkikioskeja ja nakkikioskit juuri tämänkaltaisia pieniä kojuja. Nakkikioskista sai usein ostaa vain nakkisämpylöitä tai lihapiirakoita. Hampurilaiset olivat silloin varsinaisia uutuuksia.

Nyt tällainen pieni grilli oli ilmestynyt tähän kuin tyhjästä, vuosien takaa.

En voinut vastustaa kiusausta. Astelin grillin myyntiluukulle ja tilasin nakkisämpylän. En siis mitään hot dogia, vaan kunnon vanhan ajan nakkisämpylän, sinaapilla ja ketsupilla maustettuna.

Ehkei nakkisämpylä edustanut parasta mahdollista lähiruoka ajattelua. Silti joskus kauan sitten, tällaiset kojut minun maailmassani olivat kuin lähiruokaloita. Niitä oli usein siellä missä ihmisiä liikkui paljon.

Kojun läsnäolo hohki kotoista ja rauhallista tunnelmaa. Siitä puuttui kaikki sellainen kansainvälisyys, vauhdikkuus, sähköiset valomainokset ja nuorekkuutta ihannoivat viritykset, joita nykyaikaiset grillit ovat täynnä.

Vaikka grillithän ovat pikaruokaloita, tämä pieni nakkikioski parkkialueella, oli minulle todellista slow-food ajattelua. Nautiskelin hitaasti ateriani loppuun ja mietin aikoja, jolloin tällaiset kojut olivat vielä yleisiä. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt tähän parkkiruutuun jossa nyt seisoin.

Minun on mahdotonta sanoa olivatko grillin tuotteet lähiruokaa. Eineksiä ne joka tapauksessa olivat. En helposti sortuisi ostamaan kyseistä ateriaa muualta. Tässä pienen kojun edessä nakkisämpyläni maistui kuitenkin taivaallisen hyvältä. Tuntui hetken jopa siltä, että grillin myyntitiskikin olisi ollut leukani korkeudella, vai veikö muistoni minut todella kauas menneisyyteeni, sillä juuri tällainen pieni grilli sijaitsi joskus lapsuudessani lähellä kotiniani.

Kalakaupunki

Minun mielestäni Turkua on vaikea sanoa todelliseksi merikaupungiksi. Moni turkulainen varmasti hermostuisi tästä ajatuksestani, mutta niin vain tunnen.

Oikea todellinen meri on Turun keskustasta kaukana. Ennemmin voisin sanoa kaupunkia saaristokaupungiksi tai jokikaupungiksi, sillä Aurajoki halkaisee Turun kahdeksi osakasi, ”täl puol jokke ja tois pual jokke”.

Joki mutkittelee sisämaasta merta kohti ja levenee pikkuhiljaa ensin kapeaksi lahdeksi ja sitten Airiston aukoksi. Avomerta joutuu hakemaan kymmenien kilometrien päästä. Saaristoa sitä vastoin sitten riittääkin.

Olen purjehtinut paljon. Kun omistin purjeveneen, piti veneen kotisatama etsiä aina mahdollisimman kaukaa Turun keskustasta, sillä mitä lähemmäksi kaupunkia veneen toin, sitä kauemmin jouduin ajamaan moottorilla ennen kuin purjeita kannatti edes harkita nostaa. Se ei tuntunut mielekkäältä purjehtimiselta.

Varsinaisen ison meren puuttuessa, kalaa kuitenkin Turusta ja sen ympäristöstä on aina pyydetty. Airistoa onkin aina pidetty merkittävänä silakan kutupaikkana ja Aurajoesta voi joku onnekas pyytää jopa lohen.

Kalaa eri muodoissa voidaankin pitää hyvin yhtenä Turun perinneruokana. Jokavuotiset silakkamarkkinat ovat hyvä esimerkki siitä, että kala on turkulaisille oikeaa lähiruokaa.

Taas kerran Aurajoki, keskustan kohdalta täyttyi kymmenistä kalastajista ja niiden myyntikojuista joissa myytiin tuoretta ja jalostettua kalaa eri muodoissa.

Silakkamarkkinat ovat loistava osoitus siitä että kalaa ja lähiruokaa myös arvostetaan. Koko markkina-alue koostuu lähes yksinomaan kalaan liittyvistä tuotteista eikä kaljakuppiloita juurikaan näy. Kalasta pidetään ja sitä myös tullaan ostamaan.

Kiertelin markkinoillla väentungoksessa. Äkkiä huomasin styroksi laatikossa jäiden seassa makaavan lohen. Eikä lohi mikään pieni kala ollutkaan. Laatikon alla oli lappu johon oli kirjoitettu ”Aurajoesta tänään”

Uskomatonta ja samalla ihan totta. Turkuhan on todellinen kalakaupunki.

Retkeilijän keittokirja

Seitsemänkymmenluvun loppulla näin kaverini kotona keittiössä muovilaatikon jossa oli pahvisia reseptikortteja. Kortteja sai tilata lisää aina kuukausittain. Ne olivat tarkasti järjestyksessä aihepiireittäin laatikossa. Alkuruat, jälkiruoat, liharuoat jne.. Jokaisen reseptin voi erikseen ottaa esiin ja panna myöhemmin takaisin.

Muistin kortit muutama kuukausi sitten metsässä. Olin vesisateessa laittamassa ruokaa retkikeittimelläni. Yritin epätoivoisesti lukea märkää paperinpalasta joka tuulessa lepatti kädessäni. Välillä se tarrautui hihaani kiinni ja lopulta se repesi käyttökelvottomaksi.

Seuraavana päivänä kotona luonnostelin pieniä reseptikortteja, joissa oli kulmassa reikä, niistä koertteja voisi niputtaa jousihakaan kiinni ja vaikka tarpeen tullen irrottaa. Korttien pitäisi olla tietenkin muovia etteivät ne kärsisi kastuttuaankaan.

Ideani valmistui juuri. Ensimmäinen erä retkiruokia, kaksikymmentä reseptiä, 70x100 mm kokoiselle taipuisalle muoville.

Testasin korttinippua ja pudotin sen ojaan ojaan ja pyyhin kuivaksi. Hyvin toimii. Voin kauppaan lähtiessä ottaa mukaan vaikka vain yhden kortin ja lukea siitä raaka-aineet joita metsässä ruoan tekemiseen tarvitsen. Sitten pakkaan retkelle samaisen kortin ja luen siitä ohjeet, kelissä kuin kelissä. Koko nippua ei tarvitse mukana kantaa.

Helppoa kuin mikä. Puoliksi suunniteltu ruoka on melkein kuin jo tehty. Nam.

Nuotiomuikkuja ja pinaattiperunoita

Tarvitset:
nuotion
alumiinifoliota
veitsen

Sekä:
perunoita
perattuja muikkuja
pieniä kuusenoksia
kirsikkatomaatteja
pinaatinlehtiä
1 salottisipuli
mustapippuria
merisuolaa
oliiviöljyä

Pujota jokaisen muikun sisään kuusenoksa. Ripottele suolaa muikkujen päälle ja kääri kaikki yhteen folion sisään. Kuori perunat sekä sipulit ja pilko ne pieneksi. Paloittele tomaatti. Sekoita perunat, tomaatti, sipulit ja pinaatinlehdet toiseen foliokääreeseen ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Lorauta päälle oliiviöljyä ja sulje käärö. Nosta molemmat kääröt hiillokselle. Anna kypsentyä 15 minuuttia. Poista kuusenoksat kypsistä mukuista ennen tarjolle asettamista.

Rukiinen tattimunakas

Tarvitset:
retkikeittimen
haarukan
veitsen

Sekä:
3 kananmunaa
1 pieni herkkutatti
ruisleipää
1 tomaatti
suolaa
mustapippuria
loraus vettä
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä

Muserra valkosipuli veitsen sivulla ja pilko sen jälkeen pieneksi. Siivuta ruisleipää suikaleiksi ja paista suikaleet oliiviöljy-valkosipuliseoksessa rapeiksi. Siirrä leipäsuikaleet sivuun. Pilko tatti ja paista oliiviöljyssä kunnes sinen liha pehmenee. Mausta suolalla ja siirrä sivuun. Riko kananmuna ja lorauta sekaan tilkka vettä ja ½ tl suolaa. Sekoita. Paista molemmilta puolilta. Halkaise tomaatti ja poista siemenet. Pilko sitten tomaatti pieniksi kuutioiksi. Kokoa annos lautaselle. Alimmaiseksi munakas, sitten tatit ja leipäsuikaleet. Ripottele tomaattikuutioita päälle ja mausta mustapippurilla

Visseli soikoon

Pakkaan varusteita. Talvitakki, talvihousut, pipo, hanskat. Lista on samanlainen kuin lähtisin talvella hiihtämään. Kylmyyttä vastaan tarvitaan oikeanlaiset pukineet. Olen saanut kutsun, gastiksi tai oikeammin sepäksi eli kokiksi purjeveneeseen. Kokkaavalle retkeilijälle se sopii oikein hyvin. Purjehdimme Helsingistä Turkuun.

Matkaan menee luultavasti kaksi päivää. Olemme silti varanneet aikaa koko retkeen kolme päivää. Mikään kiire meillä ei ole.

Kirjoitin raaka-aineista listan kipparille, joita tarvitsemme retken ruokailuihin. Siitä tuli pitkä ja herkullinen. Merellä syödään aina hyvin. Sen tietää jokainen merimies – ja -nainen.

Purjehtiminen on upeaa puhaa. Varsinkin syksyisin. Silloin meri heräilee leppoisten kesälaineiden jälkeen mahtaviksi vaahtopäiksi. Tyrskyävät aallot pärskivät vettä ja kaikkialla kohisee kuin kiehuvassa kattilassa. Tai niin ainakin retkeltä toivon.

Visseli soikoon. Koko miehistö kannelle. Kaikki kolme. Nyt lähdetään.

Niin, mikä on visseli Se on sumutorvi tai äänimerkki jota merellä käytetään aina tarpeen mukaan.

Tomaatti-sipulisalaatti

Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen

Sekä:
1 pieni makea sipuli
kirsikkatomaatteja
pinaatinlehtiä
valkoviinietikkaa
mustapippuria myllystä
merisuolaa

Pilko tomaatit neljään osaan. Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi. Pese pinaatti ja suikaloi lehdet. Yhdistä ainekset ja sekoita joukkoon loraus valkoviinietikkaa. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa vaikka paistetun ahvenen ja herkkutatin kanssa.

Mustikkajogurtti

Tarvitset:
kattilan tai kupin

Sekä:
1-2 dl mustikoita
2 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl tuoretta timjamia
½ sitruunan mehu
1 rkl sokeria

Sekoita kaikki ainekset yhteen ja nauti.

Kuusitee

Tarvitset:
retkikeittimen
tai nuotin ja kattilan

Sekä:
Muutama noin 7 cm
mittainen tuore kuusenoksa.
2 rkl hunajaa
0,5 l vettä

Keitä pieniä oksia vedessä 10 minuuttia. Lisää hunaja. Nosta oksat ja neulaset vedestä ja nauti. Juoma on hyvää myös kylmänä.

Minttujogurttia ja siideripäärynöitä

Tarvitset:
Retkikeittimen
Veitsen

Sekä
2 dl maustamatonta jogurttia
omena siideriä
1 päärynä
1 rkl kuusenkerkkäsiirappia
10 mintunlehteä
1 rkl raesokeria
2 rkl pinjansiemeniä

Hienonna mintunlehdet veitsellä. Sekoita lehdet ja raesokeri jogurtin joukkoon.
Paahda pinjansiemenet kevyesti vaalean ruskeiksi ja siirrä odottamaan. Paloittele päärynä ohuiksi lohkoiksi ja keitä lohkoja viisi minuuttia 1 dl:ssa siideriä. Lisää sekaan kuusenkerkkäsiirappi ja keitä vielä kaksi minuuttia. Nosta päärynät lautaselle ja lusikoi päälle minttujogurttia ja paahdettuja pinjansiemeniä. Koristele vielä mintunlehdillä.

Metsäuni

On lokakuun toinen päivä. Aamupäivä. Olen metsässä. Istahdan puun juurelle. Yöllä on ollut pakkasta. Nyt ilma lämpenee nopeasti. Aurinko paistaa.

Katselen kahta koiraani jotka juoksentelevat ympäriinsä nokat maata nuuskien. Kuulen jostain korpin äänen.

Kellahdan selälleni ja jään tuijottamaan Puiden latvoja ja sinistä taivasta. Hengitän syvään raikasta metsäilmaa. Tässä on hyvä olla.

Äkkiä muistan sanat Leena Rahulan runosta:

”Että muistaisi täällä jokainen miksi kukkaset kukkivat...
ja miksi pikku lintuset niin kirkkaasti laulavat.
Että...miksi aurinko paistaa, ja vedet välkehtivät,
miks metsät vihreät, siniset metsät
taivaita tähyävät”

Nukahdan.

Pinaattipasta

Tarvitset:
retkikeittimen
veitsen
leikkuualustan

Sekä:
pastaa
kourallinen pinaatinlehtiä
2 rkl pinjansiemeniä
1 valkosipulinkynsi
1 dl oliiviöljyä
mustaleimajuustoa
suolaa

Keitä pasta suolatussa vedessä. Hienonna valkosipuli ja pinjansiemenet veitsellä. Lisää sekaan oliiviöljy. Sekoita ja mausta suolalla. Sekoita lopuksi kypsä pasta ja pinnaatiseos yhteen. Veistä päälle juustolastuja ja nauti.

Nyt kaatui sokerikuppi

Sain meilin. Luin kolme kertaa viestin ennenkuin ymmärsin sen. Blogini on huomattu. Tai se on oikeastaan enemmän kuin huomattu. Olen tähän asti luullut ettei blogiani edes lueta. Silti nautin blogin kirjoittamisesta.

Meilissäni luki näin:

“Oivallinen blogisi on valittu Kuukauden ruokablogiksi!

Tuulenhuminaa-blogi yhdistää ruoan ja luonnon: kaikki reseptit on luotu ulkoilmassa kokkaamista silmälläpitäen. Idea on hieno – suomalaisen ruokakulttuurin peruselementit pääsevät tämän blogin kautta oikeuksiinsa. Reseptit ovat toimivia ja kuvat johdattelevat luontokokemusten äärelle.

Marja Innanen
pääsihteeri, suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma”


Luonto on kiehtonut minua aina. Puhdas aito luonto on myös hyvän ruoan kasvupaikka. Kun retkeilen, ihailen kasveja, eläimiä ja nautin olostani, siihen kuuluu olennaisesti myös ruoka. Eikä nautinnolliseen retkeen voi minun mielestäni kuulua pussitettu valmisruoka. Aito luonto vaatii aidot eväät.

Hyvä ruoka valmistuu retkilläni hetkessä retkikeittimellä tai nuotiolla. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikä mitään kummempia kokkaustaitoja tarvita.

Raaka-aineet on helppoa annostella ja pakata ennen retkeä valmiiksi pieniin kuljetusastioihin. Silloin pakkausjätettäkään ei synny. Myös luonto tarjoaa loputtomasti raaka-aineita, joilla voi maustaa ruokaa tai jopa valmistaa kokonaisia aterioita.

Minä pidän nautinnoista. Luonto ja ruoka yhdessä ovat asioita joista minulle syntyy nautinto. Toivon että tarinani ja kokkailuni rohkaisisivat kaikkia lukijoitani nauttimaan luonnosta ja hyvästä ruoasta

Kiitos lukijat.

Kiitos suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma

Ja vielä, eläköön luonto - kiitos ruoasta.

petri

Lammas-kanttarelli kastike

Tarvitset:
nuotion
valurautapannun
(voit hyvin tehdä ruoan
myös retkikeiuttimellä)
veitsen
lusikan

Sekä:
kourallinen tuoreita kanttarelleja
150 g lampaan sisäfilettä
purkki creme fraishea
1 tl kuivattua timjamia
voita
1 tomaatti
1 sipuli
suolaa

Viipaloi file ohuiksi lastuiksi. Pilko sipuli pieneksi. Puhdista kanttarellit ja puolita. Paista kanttarelleja, sipuleita ja lammasta pannulla noin 5 minuuttia. Halkaise tomaatit kahdeksaan osaan ja poista niistä sisus. Kaada creme fraishe ja tomaatit pannulle lihan ja sienten sekaan. Lisää kastikkeen sekaan 1 tl kuivattua timjamia ja mausta suolalla. Tarjoa vaikka riisin kanssa.

Hämmästelyä

Valmistun kohta erä- ja luonto-oppaaksi. Takana on kaksi vuotta iltaopiskeluja luokkahuoneessa, sekä viikonlopun retkiä luontoon. Opiskelu on ollut mielenkiintoista. Aluksi 500 eliölajin opetteleminen tuntui mahdottomalta ajatukselta, mutta innostus kasvoi koko opiskelun ajan ja oppimisprosessi oli loppujenlopuksi helppoa. Se tuli kuin itsestään.

Voisin ajatella että samat opit olen saanut peruskoulussa biologian tunneilla. Ei ne silloin mieleen jäänyt. Aikaisemmin metsässä kulkiessani ja yöpyessäni olen lähinnä vain nauttinut olostani.

Nyt pystyn tunnistamaan kasveja, sieniä, lintuja ja minulla on keinot opiskella niitä lisää, sillä luonnontuntemus on muutakin kuin pelkkää eliölajien nimeämistä.

Metsässä oppii toki itsekin, ilman virallista opetusta, kun vain innostuu.

Tunsin arvostusta kun jokin aika sitten minulta kysyttiin sienistä. Kerroin ylpeänä tietäväni että kanttarelliaika on ohi ja nyt on syyslajien vuoro. Perustin tietämykseni omaan kokemukseeni. En ole nähnyt kanttarelleja kuin alkukesällä. Viimeaikoina olen löytänyt lähinnä tatteja, haperoita ja rouskuja.

Tänä aamuna kiertäessäni tuttua reittiä koirien kanssa hämmästyin. Polkumme varressa kasvoi kanttarelleja ja paljon.

Juuri kun luulin olevani viisas, luonto yllättää minut täysin. Se ei koskaan toimi niinkuin oletan. Se muuttuu koko ajan.

Huomasin myös että metsä aamuisin, hiljaisen kesän jälkeen, ei enää olekaan äänetön. Pikkulinnut ovat joukoittain palanneet visertelemään puihin. Kai se kuitenkin on merkki todellisesta syksystä. Muuttolinnut laulavat hyvästiksi pois lähtiessään.

Siinä se taas on

Juoksen kuin hirvi. Harpon pitkiä askelia, hypin ja väistelen kiviä. Välillä jalat tikittävät kuin omepulone. Eteenpäin on pakko päästä. Iso oksa katkeaa otsaani, onneksi se tullut silmään.

Autan käsilläni oksia pois edestäni. Metsä on nyt niin tiheää etten näe edes mihin seuraavalla askeleella astun.

Äkkiä jalka pettää alta. Tunnen kaatuvani. Aika pysähtyy. Matka seisaalta alas on kuin hidastetusta elokuvasta. Olen kuin höyhen, joka leijuu hiljaa maata kohti. Mietin jo nousemista, vaikka olen vasta puolimatkassa alaspäin. Haparoin epätoivoisesti tukea jostain, turhaan.

Mätkähdän paksuun sammaleeseen. En tunne kipua. En siis satuta itseäni.

Housut kastuvat, takki kastuu, lakki kastuu. Mitä siitä. Ei minulla ole aikaa jäädä ihmettelemään. Nousen ylös paljon nopeammin kuin kaaduin.

Jatkan matkaani, kuin pikajuoksia. Kiipean ylös jyrkää kalliota pitkin. Olen apina. Kädet ja jalat työskentelevät, vain yhtä päämäärää varten. Pitää päästä eteenpäin.

Viimein pysähdyn. Olen perillä. Hengitän niin voimakkaasti, että minun pitää hekeksi painua kyyryyn ja ottaa tukea polvistani. Silmistäni valuu vesi. Tuntuu kuin sydän olisi korvissani.

Minua alkaa naurattamaan. Tunne on ihan outo. Adredaliini virtaa veressäni vieläkin. Hyvän olon tunne valtaa hetkessä koko mielen ja ruumiini.

Mihin minulla oli kiire. Sitä on vaikea selittää. Se tunne vain tuli yhtäkkiä ja se tunne sai minut valtaani.

Täällä minä nyt olen. Täällä ylhäällä kalliolla. Lähempänä.

Katson ylös haltioissani, täysikuu, siinä se taas on.

Hernekeitto

Tarvitset
retkikeittimen
veitsen

Sekä:
300-400 g öljyyn säilöttyjä herneitä
1/2 kuivattua timjamia
1/2 kuivattua oreganoa
1/2 kanaliemikuutio
2 salottisipulia
salamia

Pilko sipuli pieneksi. Kaada säilötyistä herneistä loraus oljyä kattilaan. Lisää sekaan sipuli ja kuivattu timjami sekä oregano. Kuullota pari minuuttia. Lisää vettä puolilitraa. Valuta Herneistä loppu yöljy pois ja kaada herneet kattilaan. Lisää sekaan vielä puolikas kanalimeikuutio sekä pieneksi leikattu salami. Anna kiehua vähintään 20 minuuttia. Painele välillä lusikalla herneitä liiskaksi kattilassa kiehumisen aikana.

Perunasaalattia nro 3 ja ryynikkaraa

Tarvitset:
veitsen
retkikeittimen

Sekä:
10 kiinteää perunaa
3 salottisipulia
1 dl mustia kivettömiä oliiveja
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria
1 rkl tuoretta timjamia
2 rkl tuoretta persiljaa
ryynimakkaraa

Kuori, paloittele ja keitä perunat kypsäksi. Kuori sipulit ja sillpua pieneksi. Pilko timjami ja persilja. Pilko myös osa oliiveista penemmäksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen. Kaada kaiken päälle vielä 1 dl oliiviöljyä sekä puserra sitruunasta mehu. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa ryynimakkkaran kanssa.