Kutsuin ystäväni Aki Wahlmanin metsään, kokkaamaan kanssani, tai oikeastaan ihan tarkoituksella, luimistelin sivussa, ja katsoin kuinka Aki valmisti kolmen ruoan juhlapäivällisen nuotiolla. Olin kehunut Akille omia kokkausjuttujani ja tahdoin nähdä miten oikea ammattilainen tekee vaatimattomissa olosuhteissa (ilman vettä, kaasua tai sähköä) hyvää ruokaa. Tahdoin oppia, ja opin.
Puhuimme ruoasta. Aki jos kuka arvostaa puhtaita, aidossa luonnossa kasvavia ruoan valmistus raaka-aineita. Olin samaa mieltä hänen kanssaan. Onnellisten kanojen munat, vapaasti vesissä polskivat kalat, luomu vihannekset... kyllä ne kaikki ovat paremman makuisia. Ja jos ei makua huomaa, niin ainakin mieli on parempi kun ajattelee vaikka että kana jonka munimaa munaa ruoassani käytän, on saanut juosta vapaana, eikä ole istunut koko ikäänsä pienessä häkissä.
Akilla oli mukanaan kotimaista nieriää, lammasta, tomaatteja, sipulia, jauhoja, rosmariinia... yksinkertaisia ainesosia. Minä olin tuonut mukanani poimimiani korvasieniä ja itse tekemääni kuusenkerkkäsiirappia. Ne kelpasivat Akille ja jäin jännittyneenä odottamaan mitä hän niistä loihtisi.
Nuotio sytytettiin ja Aki ryhtyi töihin. Seurasin sivusta hämmästellen kuinka taitavasti ja vaivatta hän loihti ruoan toisensa perään, mitään sen ihmeempiä miettimättä. Ainoat välineet joita hän käytti olivat 1 veitsi. Valurautapata ja paistinpannu. Voiko yksinkertaisemmin enää ruokaa tehdä? Ei kuppeja tai kippoja. Ei mitään hienouksia, Kaikkein suurin ihmettelyn aiheeni oli se ettei hän tarvinnut edes vettä! Ei pisaraakaan.
Ennen kuin ehdin kunnolla edes päästä mukaan, Aki oli ruoat tehnyt!
Istuimme nuotion viereen ja söimme. Jos olen joskus sanonut ruokaa hyväksi, niin tämä oli vielä parempaa! Taivaallista.
Muutama oikea aito ja puhdas raaka-aine. Niin valtavan yksinkertaista etten ollut uskoa todeksi.
Voisiko tästä kulinaristinen nautinto enää parantua? Tuskin. Olin astunut ”rajan yli” ammattilaisten puolelle. Sain nähdä vilauksen oikeasta kokkaamisesta.
Kaikissa ruoissa oli alkuperäisen raaka-aineen maku tallella. Raaka-aineet maustoivat toinen toistaan. Mikään ei ollut ristiriidassa. Mitään enempää ei tarvittu.
Opin taas paljon. En kovin monimutkaisista ruoista itsekään pidä, mutta tämän helpompaa tuskin voi enää ruoan valmistus olla.
Sitä paitsi tuli todistettua että jos joskus olet saanut joitain hyvää, on mahdollista että tulet saamaan jonain hetkenä vielä parempaa ja hyvempää. Sellaista elämä on ja sen pitääkin olla.
Nuotionieriää Akin tapaan:
1 perattu nieriä
Rosmariinin oksia
Suolaa
Viillä kalan molemmille puolille veitsellä viiltoja. Sivele kalan päälle ja sisään merisuolaa. Täytä viillot rosmariinin oksilla. Työnnä keppi kalan läpi ja asettele kala kypsymään hiilloksen päälle, niinkuin grillaisit makkaraa. Kääntele kalaa usein. Kun nahka alkaa kuplia, tarkista kypsyys. Kala ei saa paistua liian kuivaksi. Taivaallista ☺
Akin reseptit on merkitty tähdellä *
