Nostin kanootin auton katolta ja kannoin sen veteen. Sitten loput kamat. Olin tullut Koskeljärvelle, Härkluoman rantaan. Ajattelin että käyn katsomassa pari laavupaikkaa täällä. Toinen olikin ihan tässä rannassa ja toinen kauempana saaressa. On laavuja useampikin, mutta nämä ehdin käydä katsomassa.
Tämä rannan laavu johon autollani tulin oli ainakin kiva ja siisti. Aika käytetyn oloinen, mutta todella siisti. Joku oli jopa haravoinut ympäristön ja polttopuita oli riittävästi. Ehkä talvella joskus pitää testata.
Lähdin melomaan kohti Isoluotoa, jossa toinen laavuista sijaitsi. Järvellä kasvoi siellä täällä ulpukkaa. Tiirat lentelivät veden päällä. Kuikka piti kovaa ääntä jossain kauempana. Aurinko paistoi ja oli todella kuuma, vaikka kello oli jo kahdeksan illalla.
Saavuin määränpäähäni, runsaan kolmen vartin melomisen jälkeen ja nousin rantaan. Nopea katsaus, ja totesin että samanlainen, yhtä siisi ja tilava kuin edellinenkin (myös wc on kummallakin laavulla)
Kuitenkaan en halunut jäädä tännekään, minulla oli kanootti ja tahdoin nähdä lisää. Olin ohittanut matkalla pari pientä saarta, jotka näyttivät lupaavilta yöpymispaikoilta. Meloin niistä toiseen ja totesin että paikka oli loistava minulle. Löysin paikan saaresta johon ilta- sekä aamuaurinko paistoivat ja pystytin teltan.
Paikka oli juuri niin koskematon kuin toivoinkin sen olevan. Otin evääni ja istahdin kalliolle. Tummaa leipää, lohta, tuorejuustoa... ja olut. Valmistin 5 minuutissa illallisen ja jäin nauttimaan sitä iltaurinkoa ihmetellen....
Kello 0400 heräsin jostain syystä. Ulkoa kuului vatava sirkutus. Ainaki laulurastas ja räkättirastas, jotain vesilintuja ja yölaulajia oliva täydessä konsertissa. Päivällä oli paljon hiljaisempaa. Nyt yöllä oli käynnissä täysi sirkus. Makasin teltassani ja kuuntelin. Konsertti oli niin äänekäs että hetken kuvittelin menettäneeni yöynet, mutta nukahdin kuitenkin, kunnes aamuauringon lämpö herätti minut lopullisesti kuuuden aikaan.
Järvi oli peilityyni. Linnut olivat hiljentyneet. kurkien ja kuikan ääni kantautui vielä jostain järven vastarannalta.
Pakkasin telttani ja lähdin kotiinpäin. Mietin matkalla että aika vähään sitä ihminen voi olla tyytyväinen. Ilo ja tyytyväinen olo voi tulla kovin yksinkertaisista asioista. Monesti kyse on viitseliäisyydestä.
Nyt ainakin on helppoa lähteä ulos luontoon sillä on kesä, eikä silloin tarvita minkäänlaisia ylimääräisiä varustuksia, kunhan pukee vain nyt vaatteet päälle ja astuu ovesta pihalle. Sitten vain päättää mihin suuntaan lähtee. Sen voi tehdä jokainen :)
