Jokainen meistä tarvitsee seuraa. Kukaan ei pitkään jaksa olla yksin. Ihminen on luotu olemaan kaltaistensa kanssa. Eihän lisääntymisestäkään muuten mitään tulisi. On tarve kuulua johonkin yhteisöön. Työyhteisö on yksi luonnollisimmista ja perhe tietenkin. Ei sitä usein ajattele, ennen kuin menettää osuutensa yhteisössä. Usein ajatellaan että miksi joku seurassa on hiljainen, eikö hän viihdy? En usko että kyse on läheskään aina siitä. Yhteenkuulumisen tarvetta kokee jokainen, hiljaisemmatkin. Toisille vain riittää se kun saa olla hiljaa mukana.
Olin juhannuspäivän iltana kahden kaverini, Hessun ja Saulin kanssa metsässä, laavulla. Teimme vähän ruokaa ja keskustelimme niitä näitä. Jokainen meistä omaa samantapaiset suhteet luontoon, joten tulemme hyvin toimeen keskenämme. Puhuimme yleisesti havainnoinneista, mitä olimme kokeneet ja tietenkin ”paransimme maailmaa” jep ☺
Mietin mitä minulle merkitsi kyseinen ilta. Uskon että paljon. Sain kertoa kokemuksistani, jakaa sen hetken ja tuntea yhteenkuuluvuudentunnetta. Sitä paitsi hyvä ruoka maistuu aina paremmalta seurassa.
Kotiin tultuani kaipasin kuitenkin luontoa. Tarkoitan että saisin olla yksin luonnossa. Niinpä illansuussa lähdinkin vielä toiseksi yöksi metsään, teltan kanssa.
Luulen että minussa on myös toisenlainen sosiaalinen puoli. Nimittäin alkukantainen sosiaalisuus luonnon kanssa. Viihdyn hyvin hiljaa ulkona. Vaikka vain katsellen ympärilleni.
Kävelin rinkkoineni syvälle metsään. Tuntui kuinka kaikki olisivat nukkuneet, tuulikin. Oli käsittämättömän hiljaista. Pystytin telttani ja istahdin aurinkoon. Kului varmasti kymmenen minuuttia ennen kuin ensimmäinen lintu alkoi laulamaan. Sitten siihen yhtyi toinen. Kohta konsertissa oli mukana jo pari hirveäkin, jotka mylisivät lehmän tavoin parinsadan metrin päässä. Pieni tuulenvirekin alkoi käydä.
Olin kuin vieras joka tuli kylään. Ensin kaikki vain salaa tarkkailivat minua, tekivät tuttavuutta ja odottivat. Sitten yhtäkkiä, huomatessaan että olen ihan vaaraton ja rauhaa tahtova kyläilijä, alkoivat paikalliset asukit esittäytyä. Kohta olin jo kuin samaa porukkaa, enkä saanut suunvuoroa. Jokainen kertoi asiaansa samaan aikaan.
Kiva sitä oli kuunnella. Luonto toivottaa jokaisen retkeilijän tervetulleeksi, kunhan vain maltat hetken olla rauhassa.
Luonnossa olet vain sinä, sellaisena kuin olet. Kaikki ympärilläsi hyväksyvät sinut. Luonto onkin paikka rentoutua. Voit vain olla ja nauttia. Pakkaa reppuun vettä, istuinalusta, hyvä kirja, kompassi ja hyttysmyrkkyä, koska on kesä, ja vietä hetki ajastasi rentoutuen. Ja muista että kaiken minkä viet ulos luontoon, tuo sieltä myös pois. Roskaamaton, puhdas luonto on kaiken lähtökohta.
Yritä olla sosiaalinen – luonnonkin kanssa ☺
