Hetki on lyhyt aika ihmisen elämässä. Hetkiä tulee ja hetkiä menee. Hetkelle ei kai ole määritelmää ajassa – se voi olla sekunteja, sekunnin sadasosia tai vaikka minuuutteja. Hetki on kuitenkin yksikkö joka usein muistetaan, toisinsanoen ajanjakso joka jää mieleen syystä tai toisesta. Jokainen meistä kokee hetkiä, jokapaikassa.
Kuitenkin kun puhutaan ajasta. Menneisyydellä ei ole merkitystä eikä tulevaisuutta kannata miettiä, tai ainakaan murehtia, niin olen jostain lukenut.
Ja totta se onkin. Ihmisen pitää oppia elämään siinä hetkessä joka on nyt. Ei siinä mikä jo meni, vaan siinä mikä on. Vain se on totta.
Muistoja voi olla ja pitää olla. Muistoja hetkistä. Niistä voi oppia ja joskus niihin on hyvä palata.
Luonnossa ollessa hetkiä syntyy usein huomaamatta. Hetkiä jotka haluaisi ikuistaa. Hetkiä jotka tahtoisi jakaa jonkun kanssa.
Kuitenkin kaikissa hetkissä ja kaikkialla, tärkeintä on se mitä itse koet. Miten sinuun hetki vaikuttaa. Sillä vain sinä itse tiedät miltä sinusta tuntuu.
Kävelin yksi päivä metsässä. Edestäni kuului rapinaa ja yhtäkkiä valkohäntäkauris loikkasi eteeni. Jouduin väistämään ettei se juossut ylitseni. Mietin, miten hienoa olisi ollut jakaa kokemus jonkun kanssa. Mutta tiedän, että se hetki meni. Tiedän että se oli totta ja tiedän että olin onnekas saadessani kokea sen. Se riittää minulle.
Sitten on myös hetkiä jolloin ei tapahdu mitään.
Kun vaikka pysähdyt päivän päätteeksi ilta aurinkoon kallliolle valmistamaan iltapalaa...
Ei kai siihen sen enempää selittelyä tarvita ☺
Hetkiä tulee ja hetkiä menee, Onneksi.
