Luonto on kaunis, oli keli mikä tahansa. Luonnossa voi myös rentoutua ja siellä olemisesta voi nauttia kelistä huolimatta.
Minä retkeilen paljon. Sen voin itselleni jo myöntää. Nautin jokaisesta retkestäni ja ulkona vietetystä ajasta. Kertaakaan ei ole tullut vastaan hetkeä jolloin olisin pettynyt tai tuntenut olevani väärässä paikassa väärän aikaan.
Vaikka olen luonnon suojelija sekä ”viherpiipertäjä”, en mielestäni sovi kuitenkaan sellaiseen yleistykseen että kaikilla luontoihmisillä (miehillä) on pitkä parta, sarkahousut, huopalakki jossa koristeena keikkuu linnun sulka, tai ajatukseen että peseytyminen vaikka on turhaa.
Minä nautin! Käytän viimeisimpiä goretex vaatteita etten kastuisi. Parhaimpia makuupusseja ja telttoja. Vedenpitäviä nahkakenkiä. Kannan aina mukanani ensiapu- sekä peseytymisvälineitä. Kokkaan retkilläni ruokaa jota haluan, enkä sitä mitä retkeilijöille myydään. Teen itse itselleni retkistäni nautinnollisia. Sellaisia etteivät huonotkaan kelit voi pilata hyvää oloani.
Retkeilen ekologisesti. En roskaa. En tuhoa luontoa. Siistin telttapaikkani tismalleen samanlaiseksi kuin se oli ennen kuin paikalle asetuin, toisin sanoen käännän potkimani sammaleetkin lähtiessäni oikeinpäin. Ruokani ostan puhtaina raaka-aineina ja pyrin käyttämään aina kun mahdollista suomalaista alkuperää olevia tuotteita. Muut retkeilytarvikkeet ikävä kyllä ovat usein Kaukoidässä valmistettuja. Vaikka kuinka olisi suomalainen merkki, valmistusmaa on useimmiten Kiinassa. Luotan varusteissa laatuun, sillä uskon ja toivon että laadukas myös kestää kulutusta, sillä kertakäyttötaloutta vihaan.
On tiistai ilta. Taivas on pilvetön ja ilma kylmenee nopeasti, sen tuntee. Seison keskellä suota, pienellä saarella, joka nousee metrin verran suosta ylöspäin. Saarella kasvaa muutama vanha mänty. Vaikka ne eivät ole korkeita, ne ovat jo aika paksuja. Näen esteettömästi joka ilmansuuntaan. Kuu on juuri noussut idästä taivaalle. Hengittelen hiljaa paksulta tuntuvaa, kosteaa ilmaa.
Olen kiinnittänyt telttani ensimmäistä kertaa kiilojen avulla maahan. Yksi sivu teltasta on kiinni puussa. Säätiedotus on luvannut yöksi myrskyä, vesisadetta ja jopa 21 m/s puhaltavaa tuulta. Ei uskoisi kun ilmaa nyt katsoo, silti minua jännittää.
Syön hyvin, hoidan iltatoimet ja kömmin telttaani, lämpimään makuupussiin. On täysin äänetöntä, Joku lintu jossain kaukana välillä ääntelee. Sammutan lampun ja nukahdan.
Herään yhtäkkiä. Tuuli ulvoo, teltta vääntelehtii rajusti tuulessa ja sade hakkaa äänekkäästi kattoon. Kello on puoli neljä yöllä. Kuuntelen myräkkää. Tuulenpuuska lähestyy, kuulen sen. Se on kuin juna jonka ääni voimistuu sen lähestyessä. Teltta kallistuu rajusti. Pelästyn. Eikö tuuli ole vieläkään päälläni. Ääni voimistuu koko ajan. Pelkään jo että joku puista kaatuu päälleni, kuvittelen että teltta repeytyy kohta. Tuuli yltyy hirveäksi myörynäksi. Oksia lentelee teltan katolle. Trangia pyörii teltan eteisessä kolisten. Makaan sikiöasennossa makuupussissani ja odotan....
Kohta puuska on ohi, kuulen kuinka se jatkaa matkaansa. Huokaisen, kunnes uusi puuska lähestyy...
Ei minulla ole hätää. Tiedän sen. Teltta kyllä kestää. Olen täysin varma ja makaanhan lämpimässä makuupussissa. Kaikki on hyvin. Tavarani ovat teltassa, suojassa sateelta. Yritän nukkua, mutta en saa enää unta. Oikeastaan haluan valvoa. Alan nauttia olostani. Kuuntelen ulkona pauhaavaa tuulta, sadetta joka hakkaa telttaani. Olo alkaa tuntua turvalliselta.
Myrsky kestää aamuun asti. Nousen kun ulkona on vielä hämärää, pakkaan tavarani otsalampun valossa. On aika lähteä kotiin. Kävelen etukenossa tuulta ja sadetta päin, suon yli pimeään metsään.
Tunnin kuluttua olen taas kotona. Teltta on kylpyhuoneessa kuivumassa. rinkka purettuna tavaroista. Katselen ulos ikkunasta kuinka tuuli edelleen riepottelee puita. Sadekaan ei ole vielä hellittänyt.
Luonto ja ulkoilma ovat ihmeellisiä. Luonto lumoaa aina. Asianmukaisilla varusteilla, sääkään ei voi olla esteenä.
Olin hetki sitten tuolla ulkona, myrskyssä, telttailemassa. Mitähän voisin siitä kertoa, en tiedä. Ehkä on parempi etten kerro paljon mitään. Luulen ettei monikaan ymmärtäisi ☺ Tärkeintä on että tiedän itse.
Kuuma kahvikuppi kädessä, hetken vielä seison ikkunan ääressä, hymyilen ja totean itselleni ”taivas mikä yö” ☺
