Kävin kesällä melomassa Nauvon eteläpuolella ystäväni Nicklaksen kanssa. Tutustuin silloin saareen nimeltä Pensar ja sen eteläpuolella olevaan Pensar Sydiin. Paikka oli valtavan kaunis. Suojainen tuulita, aurinkoinen, puhdas – oikea paratiisi. Päätin että palaan sinne vielä.
1930-luvun alusta v:teen 1944 alue toimi Saariston suojeluskunnan ja lottien harjoitus- ja koulutuspaikkana. Myöhemmin paikkaa on ollut mm Partekin omistuksessa, eikä sinne ole ollut pääsyä ulkopuolisilta. Nyt paikka on yksityisomistuksessa. ja se on avattu virkistys- ja luontokohteeksi, joka soveltuu hyvin ryhmille, purjehtijoille, melojille tai vaikka pyöräilijöille.
Pensar Sydissä on mökkejä yöpymiseen, sauna, veirasvenesatama, ravintola, jota kipparoi yksi paikan omistajista Eva, valmistaen vieraille taivaallista ja taatusti tuoretta ruokaa.
Nyt sain mahdollisuuden palata saarelle. Nähdä miltä se näytti syksyllä, ruskan aikaan.
Olin Kalasa Nicklaksen kanssa. Kalastelimme aikamme – yksi pieni hauki, päästimme sen takaisin mereen. Päätimme ajaa veneellä Pensariin. Valkoinen 1930 luvulla rakennettu päärakennus näkyi kauas merelle. Upeampaan paikkaan sitä tuskin enää voisi rakentaa.
Vierasvene sataman laituri oli tyhjä. Kiinnitimme perämoottoriveneemme siihen ja astelimme ylös taloon. Eva yllättyi tulostamme. Sesonki oli ohi, kalastajia paikalla yöpyy viikonloppuisin vielä, mutta harvoin, lokakuun lopulla, keskellä viikkoa vieraita mereltä päin tulee.
Eva kutsui meidät sisään. Kalaa meillä ei ollut tuliaisiksi, mutta aina sitä saaristossa asuvilla on.
Kauan ei tarvinnut ihmetellä kun Eva alkoi valmistamaan meille punajuurignocceja sekä tuoretta siikaa paistettuna.
Seurustelimme keittiössä. Upeampaa näkymää keittiön ikkunasta tuskin löytyy mistään, ajattelin, ja katselin ulos ulapalle, samalla kun Eva kertoili mitä kalaa tähän aikaan saaristossa oli saatavilla.
Kohta istuimme rakennuksen toisessa kerroksessa olevassa ruokasalissa ja nautimme ateriaamme.
Ruokaa voi tehdä kuka tahansa, mutta maun siihen antaa kokki, ruoan tekijä. Jokainen kokki on persoona ja tekee työnsä omalla tavallaan. Sitä ei voi kukaan toinen kopioida.
Syötyämme ja lämmiteltyämme tarpeeksi, meidän oli aika lähteä kotiinpäin, sillä emme pystyneet jäämään yöksi, vaikka olisimme halunneetkin.
Pensar Syd teki taas minuun vaikutuksen. Sinne pitää palata vielä monta kertaa. Syitä on paljon. Luonto, meri-ilma… ruoka, jota ei voi saada missään muaalla kuin Pensar Sydissä.
Kiitos Pensar Syd, kiitos Eva ☺
