On lokakuun toinen päivä. Aamupäivä. Olen metsässä. Istahdan puun juurelle. Yöllä on ollut pakkasta. Nyt ilma lämpenee nopeasti. Aurinko paistaa.
Katselen kahta koiraani jotka juoksentelevat ympäriinsä nokat maata nuuskien. Kuulen jostain korpin äänen.
Kellahdan selälleni ja jään tuijottamaan Puiden latvoja ja sinistä taivasta. Hengitän syvään raikasta metsäilmaa. Tässä on hyvä olla.
Äkkiä muistan sanat Leena Rahulan runosta:
”Että muistaisi täällä jokainen miksi kukkaset kukkivat...
ja miksi pikku lintuset niin kirkkaasti laulavat.
Että...miksi aurinko paistaa, ja vedet välkehtivät,
miks metsät vihreät, siniset metsät
taivaita tähyävät”
Nukahdan.
