Rakastan luontoa, ja toivoisinkin saada välittää eteenpäin kokemuksia sen ainutlaatuisuudesta, sillä luulen että ihmiset ovat vieraantuneet siitä. Luontoa ei enää mielletä virkistyspaikaksi, vaan tilalle ovat tulleet vesipuistot, kylpylät, monenlaiset hoitolat, joogat ja pilatekset. Nuoremmat katsovat blue-ray elokuvia, surffailevat netissä ja pelaavat pleikkareita.
Olen itse kokenut että retki luontoon voi antaa kaikkea mahdollista, virkistäytymisestä, kunnon kohentamiseen, nautinnoista puhumattakaan.
Poliitikot pelottelevat jokamiehenoikeuksien leikkaamisella ja nuoret eivät enää edes tiedä mikä se oikeus edes on. Nuoret ovatkin juuri se ryhmä, joille pitäisi opettaa luonnon monipuolisuutta, sen koko ekosysteemiä ja ainutkertaisuutta. Luonto on ja sen tulee saada olla virkistyspaikka, meille kaikille, nyt ja aina.
Hyvä ystäväni ”Hessu” oli palkannut minut oppaaksi yöretkelle metsään. Ideana oli että mukaan metsälle tulisi muutama nuori, 13-16 vuotias ”asfaltintallaaja” ☺
Hessu on nuorisotyöntekijä ja hänelle nuoret ovat kuin omia lapsia. Ideoimme retken susi-retkeksi. Kävin etukäteen katsomassa syvältä metsästä paikan jossa oli tilaa teltoille.
Lauantai iltapäivällä, noin klo 16.00 olimme viimein paikan päällä pystyttämässä leiriä. Osa pojista olivat olleet aikaisemmin teltassa yötä, joillekin yö oli ensimmäinen kerta.
Pidimme pienen oppitunnin luonnosta, sen eläimistä ja tietenkin susista. Myöhemmin ennen pimeän tuloa kiersimme kävellen metsässä ennen iltapalaa leirissä.
Vaikka minullakin oli tehtäväni leirillä, Tunsin osani mitättömäksi. Heti alussa näin ja tunsin Hessun suuruuden. ihastelin ja tunsin ylpeyttä ystävästäni. Pojat olivat toki hieman äänekkäitä, mutta Hessu oli jokaiselle miehen alulle kuin isä – suuri, kunnioitusta herättävä, järkähtämätön kuin kallio ja silti tyyni ja rauhallinen.
Yksitellen jokainen poika kävi ”salaa” kysymässä neuvoa Hessulta. Sitä Hessun ja poikien molemminpuolista luottamusta oli enemmän kuin ilo seurata. Kaikki sujui loistavasti. Pojat kokkasivat pareittain itselleen ruokaa annospussien ohjeita tavaten ja nukkumaankin päästiin ajoissa.
Yöllä, kuin ihmeessä, sudetkin pitivät pienen konsertin jonka monet pojat väittivät aamulla kuulleenkin.
Minä olen aina susista haltioissani, tai pelkästä luonnossa olemisesta. Nyt kuitenkin koin jotain uutta. Koin suurta ja syvää kunnioitusta ystävääni kohtaan. Nuorisotyöntekijät kai aina ovat kutsumusammatissaan. Työ ei ole helpoimmasta päästä. Palkintoja ei jaeta. Onnistumiset nähdään ehkä vuosien päästä, jos silloinkaan. Mitä siitä. Nyt on nyt.
Mukana Hessulla oli kahdeksan poikaa ja näillä pojilla oli mukana jotain mitä en ole koskaan osannut kuvitella. Jotain arvokasta, jonka arvoa ei voi edes määritellä, nimittäin iso ja vahva, järkähtämätön ja luotettava – KAIKKIEN POIKIEN HESSU
En tiedä oppivatko pojat retkestä mitään, Kokemusta ja itseluottamusta toivottavasti ainakin. Mutta minä opin paljon, Enemmän kuin koskaan yhdellä retkellä voin edes kuvitella. Maailmassa on ihmisiä, jotka aidosti jaksavat kannustaa ja välittää.
Kiitos Hessu että sain olla mukana ☺
