Aurinko paistaa. Raskas rinkka selässäni hiertää olkapäitäni. Hiihdän hitaasti eteenpäin keskellä suurta meren selkää, joka nyt on jäässä. Olen matkalla Konungskäriin, Suomen eteläisimpään autiotupaan.
Jäätä on helposti kolmekymmentä senttiä allani. Siellä täällä valkoinen lumi jään päällä on muuttunut vetisen harmaaksi. Se johtuu kuulemma nousuvedestä.
Hetken kuluttua sukseni alkavat painua jäähän. Vesi virtaa suksieni päälle. Pelästyn, enkä tiedä mitä tehdä. Peruuttaminen tuntuu mahdottomalta. Lisään vauhtia etenemiseeni ja toivon että jää kestää. Kohta olen taas valkoisen lumen päällä.
Pakkanen on kovettanut lunta niin että sen alla saattaa paikoin olla vettä kaksikymmentäkin senttiä. Varsinainen jää on vasta lumen ja veden alla.
Kierrän pahimmat kohdat. Silti sama toistuu vielä muutaman kerran.
Kahden ja puolen tunnin hiihtämisen jälkeen saavun perille. Tupa on tyhjä ja kylmä. Kestäisi turhan kauan saada se lämpimäksi, joten päätän yöpyä teltassani.
Kiipeän viereisen saaren korkeimmalle kohdalle. Täältä näen etelään ja länteen, ainakin kymmenen kilometriä, sillä kallio jolla olen on parikymmentä metriä korkea. Tässä on hyvä paikka teltalleni.
Hetken kuluttua pimeys laskeutuu ja taivas täyttyy miljoonista tähdistä. Täällä pimeys on todellista sillä kaupungin valoja ei ole lähelläkään. On vain vettä ja pieniä saaria vailla sähkövaloa.
Keitän teevettä lumesta. Juon sen ja asetun nukkumaan. Yhtäkkiä jännitys valtaa mieleni. Vesi suksieni päällä päivällä, tuntuu vasta nyt pelottavalta. Auringonpaisteessa kaikki oli jotenkin helpompaa ja turvallisemman tuntuista. Mitä jos vesi nousee yön aikana niin etten pääse täältä pois. Mietin sitä ainakin tunnin, kunnes nukahdan.
Aamulla avaan jännittyneenä teltan oven ja katson kauas meren jäälle. Se näyttää samalta kuin eilen. Oikeastaan lumen jään päällä pitäisi olla nyt vahvempaa, sillä yöllä oli pakkasta ainakin viisitoista astetta.
Aurinko on juuri nousemassa ja minä viipyilen vielä hetken makuupusissani istuen ja katselen näkyä joka kohta on vain sanoinkuvamattoman kaunis kuva muistissani.
Ei tänne näin talvella moni rahvas eksy, mietin. Tämä on Konungskär.
