Kun viisi eräopasta lähtee vuorokaudeksi metsään laavulle kokkaamaan ja istuskelemaan loimuavan nuotion äärelle, ei lopputulos voi olla muuta kuin hyvää ruokaa, hauskanpitoa, kummallisia tarinoita, naurua, ja yhdessäoloa hyvien ystävien kanssa.
Yhdessäolo metsässä on toisenlaista kuin yksin retkeily. Silloin tulee seuratuksi luontoa eri tavalla kuin itsekseen. Muut asiat korostuvat. Yhteenkuuluvaisuuden tunne on yksi näistä asioista.
Kun kaikki tietävät että aamulla vaatteet ovat läpeensä savun kyllästämät. Kun kaikki tietävät että olemme luonnon armoilla ilman nykyajan mukavuuksia, ei turhia pettymyksiä ole odotettavissa. Kaikilla on samanlaiset odotukset ja tiedot.
Olimme sopineet että pari meistä vastaa ruoanvalmistuksen pääraaka-aineista. Jokainen tuo silti mukanaan jotakin. Ulkona kokkaaminen ei vaadi paljon. Ruokaa pystyy valmistamaan hyvin yksinkertaisilla ja vähillä välineillä. Raaka-aineidenkaan ei tarvitse olla kovinkaan eksoottisia. Riittää kun ne ovat puhtaita ja tuoreita.
Yhdessä kokkaaminen on hauskaa puuhaa. Jokainen pääsee osallistumaan ruoan tekoon jos vain itse haluaa. Ja vaikka ei edes haluaisi, on silti mukana, sillä ryhmä toimii yhdessä. Vieressä seuraavakin on ruoanvalmistaja ja tärkeässä roolissa. Tärkeintä koko touhussa on sosiaalisuus, vuorovaikutus. Keskustelut ja kannustukset luovat onnistumisia. Ja ne kasvattavat yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.
Myös keittiö ulkona metsässä on ainutlaatuinen. Metsä on yhtenäinen tila. On mahdoton rajata aluetta jossa toimimme. Seinät luovat jokainen ryhmän jäsen. Tila ei lopu kesken. Se elää koko ajan.
Ruoan valmistaminen metsässä ei myöskään ole mitään fast-foodia. Nuotio ei ole mikroaaltouuni. Tuli kyllä polttaa nopeasti, mutta ruoan kypsentäminen vaatii taitoa ja aikaa.
Kun nuotion ääressä istuskelee ja seuraa muiden touhuja, nuuhkii tulella kypseneviä ruokia, kuuntelee ja keskustelee, kasvaa ruokahalu.
Viimein kaikki on valmista ja aloitamme ruokailun. Tunnen itseni erityisen onnekkaaksi. Viisi kokkia on tehnyt parhaansa.
Lämmittävän tulen ääressä, täysikuun loistaessa taivaalla, maistelemme toinen toistaan parempia makuja. Tunnen olevani kuin huippu ravintolassa. Sellaisessa jota ei ole edes olemassa. Ei ainakaan samanlaista.
Olen ystävieni kanssa – yhden illan ravintolassa.
