Sain kutsun Piikkiöön, Johanneksen ”maille”.
Ideana oli että vietämme illan ja yön ulkona laavulla, niissä metsissä jossa Johannes liikkuu, nousemme aamulla aikaisin ylös ja lähdemme laavulta suoraan koulun línturetkelle. Niin teimmekin. Kello soi aamulla 03.00!! Vähiin kävivät unet.
Johanneksen maisemat poikkavat valtavasti minun ympäristöistäni. Ainakin minun huomioni mukaan metsät piikkiössä ovat pienempiä ja asutumpia. Silti niissä metsissä liikkuu valtavasti eläimiä ja lintuja.
Jätimme auton ykköstien varteen ja kävelimme Hevonpään laavulle. Laavu oli pieni mutta siisti ja kauniilla paikalla kallion laella. Se on kuulemma yksityisen ylläpitämä, mutta kun jokamiehen oikeuksia noudattaa, niin yöpyminen on sallittua.
Katsastimme laavun ja siirryimme viettämään iltaa, lähelle metsän ja pellon rajaa, johon ilta aurinko paistoi. Ideana oli että olisimme nähneet kun kauriit tulevat iltasyönnille – olimme "kytiksellä".
Mitään emme kuitenkaa nähneet. Niinpä vain köllöttölimme metsänreunassa ja juttelimme ”järkeviä” – Johannes kamera valmiina laukomaan kuvia kauriista, ja minä vähän niin kuin turisti vieraalla ”hiekkarannalla” muuten vain ihmetellen.
Aikamme siinä kyttäiltyämme, alkoi aurinkokin jo kadota metsän taakse, joten kävelimme takaisin laavulle.
Olin ostanut itselleni uuden kesämakuupussin ja nyt oli koekäytön vuoro. Kömmin pussiin ja huomasin että siinä oli jotain kummalista. Tajusin että vetoketju oli väärällä puolella. Tuntuu helposti siltä että mitä väliä sillä nyt on, mutta minulle sillä oli. Ihan kuin olisi ollut kengät väärissä jaloissa.
Nimittäin vetoketju on usein joko oikealla tai vasemmalla puolella, kun makaa selällään pussin sisällä. Oikeakätiselle on helpompaa avata vetoketju silloin kun se on vasemmalla puolella vartaloa ja päin vastoin. Minä olen oikea kätinen ja vetoketju oli nyt oikealla puolellani, eli väärällä ja hankalalla puolella. Olo oli tosiaan vieras. Olin vieraana vieraassa maassa ja makuupussinikin tuntui vieraalta.
Aamuulla, noin kolmen tunnin unien jälkeen herättyäni, päätin että uusi makuupussini pitää vaihtaa. Kylään on kivaa päästä, mutta omaa ”sänkyä” ei voita mikään ☺ Oli se "sänky" sitten missä tahansa.
Retki oli kuitenkin onnistunut. Vähän toisenlainen kuitenkin, johon minä olen tottunut.
Kiitos isännälle! Kelikin oli mitä parhain!
