Tarvitsin korvasieniä. Aioin tehdä niistä ruokaa, hyvää ruokaa. Ja nyt on paras aika niitä hakea metsästä. Toki sieniä voi kaupastikin ostaa. Mutta koska minulla on mahdollisuus, ja vähän se olisi noloakin, hakea niitä kaupasta, niin lähdin metsään.
Olen ollut jo muutaman kerran tänä keväänä sieniä etsimässä, aika laihoin tuloksin, siksi pyysin opiskelijakaveriani, Johannesta mukaan. Johannes tietää mistä niitä löytää. Hän oli kertonut minullekin aikaisemmin yhden varman paikan, mutta en vain löytänyt vaikka kuinka kävin siellä etsimässä.
Korvasieni kasvaa melkein aina hakkuuaukealla. Sellaisella hakkuuaukealla joka on ollut jo pari vuotta hakattuna. Maan pitääolla multaista ja vähän jopa hiekkaista. Savimaa ei käy. Maan pitää olla pinnasta myös rikki. Metsäkoneen jäljet ovat hyvä ennuste sienien loytymiselle.
Paras halkkuualue on rinne, jossa kallio näkyy siellä täällä. Sienet eivät kasva, niinkuin tavalliset sienet, sateen jälkeen, vaan ne kasvavat oimia aikojaan näin ennen kesää. Ihan suorassa auringonvalossa sieni kuivuu nopeasti, siksi sitä kannataa etsiä risukasojen reunoilta jossa on varjokohtia.
Korvasieni on tappavan myrkyllinen ja se pitää ryöpätä ennen käyttöä, ainakin kolme kertaa. Mietin itse, mitä ryöppäyksellä tarkoitetaan, että sieni varmasti puhdistuu myrkyistä, ja sain vastauksen, että keitä sieniä viisi minuutia, kaada vesi pois, huuhtele sienet kylmällä ja toista sama ruljanssi ainakin pari kertaa vielä, eli kiuhumaan uudestaan vaan.
Korvasieni on voimakkaan makuinen, ja minulle se luo sellaisen mielikuvan kuin se olisi suomalainen tryffeli. Ei se kovin harvinainen ole mutta harva sitä sienestää ja hienoissa ravintoloissa sitä usein saa.
Ajoin autolla paikkaan, jossa Johannes minua jo odottikin. Lähdimme kävelemään polkua 3 vuotta vanhalle hakkuualuelle. Päivittelin siinä johanneksen perässä kulkiessani, että taisin ottaa turhaa ämpärin mukaan,olinhan kerran jo poaikalla ollut ja lähtenyt tyhjin käsin pois. Johannes käveli hiljaa edessäni, taisi salaa naureskella epäilyilleni.
Kohta olimme perillä. “tuossa” -sanoi Johannes, - “ja tuossa ja tuolla”!!!!
En tiedä miten hän niitä löysi. Kävelin perässä 15 minuuttia ja ämpäri oli lähes puolillaan. Itse löysin yhden !
On se outo mies tuo Johannes. Jos tarvitsen korvasieniä, niin hän kertoo mistä niitä löytää. Jos haluan nähdä liito-oravan, niin hän opastaa minut sinne, missä niitä on. Peurojen polut se mies tuntee, Hirvien reviirit… Mitä tahansa haluan luonnossa nähdä, niin tiedän kyllä miten , kaikki on yhden puhelin numeron päässä ☺
