Usein minulta kysytään, etkö sinä pelkää metsässä? Eikö siellä ole likaista?
Ihmettelen kysymyksiä. Mitä minä metsässä pelkäisin, pimeää?, eläimiä?... – ei en pelkää. En pelkää edes susia, vaikka tiedän niitä aluella olevankin.
Minä kunnioitan metsää ja metsän eläimiä. Kun lähden sinne, lähden retkelle kuin kylään ja käyttäydyn sen mukaisesti. En ole metsässä isäntä vaan vieras. En roskaa. En uhoa. En häiritse. Enkä käyttäydy ylimielisesti. Miksi silloin pelkäisin, mitä tai mikä minua silloin uhkaisi. Jos susi tulee vastaan, minä ystävälisesti väistyn, sillä olenhan suden reviirillä, kylässä.
No likaista? – Ei. Minun mielestäni metsässä on puhdasta, jos siellä on likaista niin se johtuu ihmisistä. Liian usein näen ihmisten tuomia roskia, joskus jopa isoina kasoina. Mistähän se tapa on opittu että kaupungista voi ajaa pikkutietä maaseudulle metsään ja kipata sinne jätekuormansa, niitäkin ole nähnyt ☹
Mutta metsä itse on puhdas. Neulaset, kävyt, oksat, multa.... ne saa helposti karistettua vaatteista pois. Metsän lika on luonnollista. Minusta se on puhdasta ☺
Metsä on paikka jossa kiireet unohtuvat, murheet katoavat, aika pysähtyy ja mieli rauhoittuu. Voi olla aika kliseistä sanoa niin, mutta niin se vain on. Tietenkin se on myös asenteesta kiinni.
Metsä ja luonto on. Tarkoitan että se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Maailma kehittyy. Tulee koneita ja mikropiirejä, mitä vain.
Kaupungissa ei pärjää jollei kehity, elä ajassa ja ajan vaatimalla tavalla. Metsä on toisenlainen. Siellä voi olla sellainen kun haluaa. Siellä ei tarvitse kilpailla. Siellä voit nähdä ajan joka ei kulu kiirehtien. Monet jäkälät, sammaleet ja puut ovat saaneet kasvaa rauhassa jopa satoja vuosia, ilman kiirettä.
Istuin keskellä metsää, sammalmättään päällä ja katselin edessäni olevaa sammaloitunutta kiveä ja mietin – miltähän kivi näytti tasan 32 vuotta sitten. Olin silloin kymmenen vuotias. Tulin siihen tulokseen, että kivi näytti varmasti samanlaiselta, sammaloituneelta kiveltä. Se vastaus tyydytti ja hymyilytti minua.
Hetken kuluttua siitä, vetäisin makuupussini kiinni ja nukahdin.
Aamulla heräsin käen kukukuntaan. Aurinko oli noussut, ja kävi ukkometsokin minua moikkaamassa.
Metsässä on ihan hyvä käydä kylässä, vaikka yökylässä. Ja sinne voi mennä vaikkei kutsua olisi saanutkaan, vaikka viettämään syntymäpäiviä ☺
