Muistelen kuinka lapsena ensimmäinen kevään merkki oli, kun syntymäpäivänäni sain talven jäljiltä polkupyörän ulos. Se oli toukokuun alkua. Pyörä kannettiin kerrostalon pyörävarastosta kymmenien pyörien keskeltä pihalle.
Varasto oli jännä paikka, siellä haisi aina öljy ja kumi. Varasto oli niin täynnä polkupuöriä että sinne ei mahtunut sisään ovesta. Katostakin roikkui koukuissa pyöriä. Ja jos halusi oman pöränsä ensimmäisten joukossa pihalle, piti kiipeillä muiden pyörien yli, mikäli oma sattui olemaan jossain kauempana ovensuusta.
Kun sitten vihdoin ”fillari” ulos saatiin, niin kevätauringon paisteessa kurvailtiin märällä nurmikolla ja ajeltiin sulavien lumikinosten läpi. Talven alta paljastuvan ruohon tuoksu oli huumaava. Ei se mikään hyvä haju ollut, mutta se tiesi kevättä.
Nyt vanhempana, kevät alkaa jo paljon aikaisemmin, ja jatkuu pitempään, tai niin ainakin sen kokee. Tuntuu siltä että kevättä on ollut jo pari kuukautta. Ensimmäiset muuttolinnut palasivat etelästä jo kauan sitten. Silti voikukat ovat alkaneet vasta kukkia. Korvasieniäkin on vasta ilmestynyt roudan sulattua kasvamaan. Helpoiten niitä tapaa muutaman vuoden takaselta hakkuu aukealta.
Oikeastaan lopputalven ja kevään alku meni vähän sekaisin. Milloin toinen loppui ja milloin toinen alkoi?
Metsä on paikka jossa kevään etenemistä voi seurata monella tavalla. Sinne ei aina tarvitse mennä pitkäksi aikaa. Joskus riittää parin tunnin lenkkikin.. Linnut laulavat, muurahaiset heräävät, käärmeet ilmestyvät aurinkoo lämmittelemään....
Metsä on muutenkin keväällä vähän ”ystävällisempi” retkeilijää kohtaan – nimittäin itikat puuttuvat. Hirvikärpäset eikä hyttysetkään liiemmin kiusaa. Voi huoletta istahtaa puunjuurelle kuuntelemaan lintujen laulua, eikä hyttysparvi hyökkää häiritsemään.
Homötiaisen, Tiltaltin, Peipon ja Käpytikan äänet tunnistaa helposti kokematonkin retkeilijä. Silti metsään voi ja kannattaa lähteä vaikka ei tunnistaisi yhtään lintua, kasvia tai eläintä, ainakin näin keväällä, sillä elämä siellä on ihmettelyn arvoista. Ja mitä aikaisemmin aamulla lähdet, sitä Upeampi on kokemus.
Minä innostuin viime talvesta niin paljon että olin surulinen kun mietin sen loppumista. Niin paljon hienoja hetkiä silloin koin, olihan pitkästä aikaa oikein luminen talvi.
Nyt kuitenkin keväällä huomaan että nähtävää ja koettavaa on vielä enemmän. Miksen osannut sitä odottaa? En tiedä
Voi kumpa tämä kevät jaktkuisi vielä pitkään ☺
