tiistai 5. tammikuuta 2010

Petollinen nautinto





Talvi on kaunis. Ainakin silloin kun on pakkasta, lunta, ilma on kirkas ja taivas sininen. Ilma tuntuu silloin viileältä ja puhtaalta, kevyeltä, kun sitä hengittää. Äänet kantautuvat pakkasessa pitkien matkojen päästä. Lumi narisee jalkojen alla.

Aurinkoisella pakkassäällä ulkoilu on samalla rentouttavaa ja väsyttävää. Kun päivän ulkoilun jälkeen palaan sisälle, huomaan olevani rättiväsynyt. Olo on raukea.

Päiväretkelle on helppo valmistautua. Vaikeutta tulee silloin kun aikoo yöpyä ulkona.

Kaunis aurongonpaiste päivällä tuntuu nautittavalta. liikkuminen on silloin mukavaa ja kylmä harvoin pääsee vaivaamaan.

Iltaa kohden kirkkaalla ilmalla lämpötila kuitenkin usein laskee. Väsymys iskee ja riittämätön vaatetus voi saada kylmän tunteen aikaan.

Talvisilla yötetkillä vaatetuksen merkitys pitää etukäteen tarkkaan suunnitella. Yksi tärkeimmistä on käsineiden valinta.

Muistelen vieläkin kuinka muutama päivä sitten koin lieviä pelon hetkiä yöpyessäni pakkasyönä suolla. Autolleni oli matkaa pari kilometriä ja siitä vielä viisi kilometriä lähimpään taloon.

Illansuussa sormiani alkoi paleltamaan. Pakkasta oli -20 astetta. Lämpötila laski nopeasti -30 asteeseen ja minulla alkoi olla tuskia sormieni kanssa.

Seisoin suolla telttani edessä. En saanut enää tunnottomilla käsilläni oven vetoketjuja auki. Puhelimen pitäminen kädessä tai soittaminen sillä oli aivan mahdotonta. jopa lapasten vetäminen käsiin oli vaikeata.

Minulla ei ollut paikkaa missä lämmitellä käsiäni. Tiesin että teltassani oli yhtä kylmä kuin ulkona. Silti halusin sisään.

Taistelin itseni telttaan, käperryin pieneen myttyyn makuupussieni alle. Panin paljaat käteni kainaloihini, kunnes niihin palasi tunto. Se kesti kauan. Kipu oli sietämätön. Teki mieli huutaa.

Selvisin kuitenkin, enkä palelluttanut sormiani. Myönnän kuitenkin valmistautuneeni retkeä varten väärin.

Monesti nautintinnolla on vaaralinen puolensa. Sitä varten pitää osata varautua.

Kaunis talvipäivä voi muuttua painajaiseksi, lähelläkin kaupunkia. Koskaan ei pidä aliarvioida luonnon voimia. Luonto ei koskaan ole samanlainen. Siksi se on aina yhtä kiehtova ja kaunis.

Aurinko laskee juuri. Ilman lämpötila laskee taas nopeasti. Minulla on käsissäni nahkaiset rukkaset ja niiden alla vielä täysi villaiset lapaset.

Hymyilyttää. Nautin olostani. Nautin luonnosta.