Retkeilen paljon, talvellakin. Siksi hiihdän. Hiihtäminen on minulle tapa liikkua syvässä hangessa. Oikeastaan hiihtämistäni ei voi kutsua edes hiitämiseksi. Se on kävelyä sukset jalassa, sillä teen itse latuni. Vähän niinkuin kävelisin lumikengillä. Jalkoja vain ei tarvitse nostella niin paljon.
Kaivoin eräsukseni esille. Astelin kotini edessä olevalle pellolle. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Maassa oli pehmeää lunta kolmekymmentä senttiä. Koko hanki näytti siltä kuin se olisi ollut täynnä pieniä kimaltelevia jalokiviä.
Panin sukset jalkoihini ja lähdin laahustaen eteenpäin. Pellolla kävi heikko tuulenvire ja se tuntui ikävästi kasvoilla. Totesin pian että pakkanen todella tuntuu kireämmältä tuulessa. Onneksi en kastellut kasvojani hetki sitten aamupesulla. Tiesin että paleltuminen on paljon todennäköisempää jos iho on ollut juuri märkä.
Pellolla oli eläinten jälkiä. Oli mahdotonta tietää mille ne kuuluivat, sillä lumi oli niin pehmeää että se peitti jälkikuvion. Jäniksen tunnistin tietenkin. Muut olivat varmasti kauriiden, sillä tiedän että niitä täällä on paljon.
Jostain kantautui tiaisten laulua. Pitkään aikaan en ole kuullut yhdenkään linnun ääntä. Pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan.
Jatkoin matkaani. Luminen pelto oli kuin jäätynyt järvi. Siellä täällä hangesta kohosi pieniä saaria.
Hiihdin tunnin. Silti tuntui kuin olisin hiitänyt pidemmänkin aikaa. Hiihtäminen on niin erilaista kuin käveleminen. Suksiin tottuminen vie taas aikansa. Minulla ei ollut edes reppua selässäni ja huomasin silti väsyväni.
Tulin juuri kotiin. Katselen ulos ikkunasta. Pellolla näkyy tekemäni latu. Sukset nojaavat ulkona ladonseinää vasten.
Muistan äkkiä hetken lapsuudestani, kuinka talvella pikkulinnut pyrähetelivät auringon paisteessa lintulaudan ympärillä. Talojen räystäissä roikkuivat pitkät jääpuikot. Isät krapailivat autojensa jäisiä ikkunoita parkkipaikalla. Joku tamppasi mattoja kerrostalojen välissä ja minä itse seisoin karvalakki päässä, keskellä sitä kaikkea, uudet sukset jalassa. Olin hiihtämässä, kerrostalon pihalla.
Aika kultaa muistot, vaan ei minusta nytkään huonolta tuntunut.
Hiihtäminen on kivaa ja rentouttavaa. Voi hiitää omassa tahdissa, hiljaa tai kovaa. Minä taidan hiihtää huomenna pidemmän lenkin. Helmipöllöt aloittavat kohta soidinmenonsa. Niitä voisin mennä hiihtäen kuuntelemaan.
