torstai 3. joulukuuta 2009

Yksinäiset metsässä




Tämä aika vuodesta on vuoden pimeintä aikaa. On sama lähteekö ulos neljän aikaa iltapäivällä vai kymmeneltä illalla. Ilman taskulamppua metsään on turha mennä.

Vettä on satanut jo monta päivää. taivas on ollut pilvessä, eikä pakkasesta ole ollut tietoakaan.

Eilen, kuin taikaiskusta, kirkastui taivas, paljastaen täysikuun. Ilma kylmeni hetkessä pakkasen puolelle. Lämmin maa nostatti muutaman metrin paksuisen sumukerroksen.

Minulla on lupaus itselleni. niin lähdinkin taas ulos metsään. Otin mukaani vain välttämättömimmän, makuupuussin ja makuualustan. Teltan jätin kotiin.

Ilma oli tyyni ja kostea, täysin äänetön. Levitin makuualustan kalliolle, johon sumu ei yltänyt, ja jäin ihastelemaan tahtitaivasta.

Kohta makasin taas makuupussissani. Tuijottelin vielä hetken ylös taivaalle. Kuulin helmipöllön viheltävän ja nukahdin.

Yöllä sain viestin ystäviltäni. Susilauma oli minusta pohjoiseen, noin 20 kilometrin päässä, en kuullut niitä.

Ammulla kuuden aikaan kuitenkin heräsin yksinäisen suden ulvontaan. Paikallistin äänen suunnan luoteeksi, sillä näin pohjantähden olevan suoraan jalkopääni yläpuolella. Susi ulvoi vain kerran ja minä nukahdin uudestaan.

Heräsin lopullisesti unestani auringon jo paistaessa. Nousin istumaan ja katselin ympärilleni, Makuupussini oli valkoisen kuuran peitossa, kengät olivat jäätyneet kivikoviksi ja vesipullo umpijäässä.

Katsahdin taakseni ja hämmästyin. Näin metsästäjän kävelevän minusta poispäin. Eikö metsästäjä ollut nähnyt minua? miksei hän ollut tullut herättämään minua? tai edes katsomaan mikä ja kuka olen. Jäin miettimään asiaa ja aloin paakkaamaan tavaroitani.

Lähdin kävelemään. Kohta näin metsästäjän uudelleen edessäni. Nyt hän huomasi minut. Tavoitin hänet ja aloin jututtamaan. Kysyin oliko hän nähnyt minua. Sanoi että oli kyllä nähnyt punaisen vaatteen, joka oli makuupussini, mutta ei ollut vaivautunut katsomaan mikä se oli?

Outoa, mietin. Olimme molemmat kaukana metsässä. Alueella jossa ei juurikaan ihmisiä näy. Metsästäjä näkee maassa makaavan hahmon ja kävelee ohi?

Melkoista välinpitämättömyyttä mielestäni. No sainpahan ainakin nukkua rauhassa.