Jälkiä talviyössä

Yöt ovat metsässä jännitäviä. Kun olet paikoillasi, kaukana asutuksesta ja kuuntelet hiljaa, voit kuulla pöllöjen huhuilevan, kettujen rääkyvän, supikoirien haukkuvan tai vaikkapa susien ulvovan.

Eläimet ovat arkoja. Ne pysyttelevät kaukana ihmisestä. Monet äänet joita voi kuulla ovatkin varoitusääniä muille samanlajin eläimille.

Susi ulvoo laumalleen olinpaikkaansa tai kutsuakseen laumaansa kokoon. Susi voi myös haukahtaa varoitukseksi muille susille vaikka kun se on vaistonnut ihmisen.

Vaikka öinen metsä on täynnä elämää. Ja ääniä kuulee helpostikin, silti eläinten näkeminen on harvinaista. Lumisina talvina metsä täyttyy kuitenkin nopeasti lumeen painuneista eläinten jäljistä. Suurin osa niistä ilmestyy sinne juuri yöaikaan, jolloin eläimillä on turvallisempaa liikkua eikä ihmistä tarvitse pelätä.

Hirvet jättävät suuret sorkkien jäljet. Kauriit pienemmät, ja pienet metsäkauriit vain muutaman sentin mittaiset jäljet. Ketunjäljet on helppo tunnnistaa ja tietenkin jäniksen.


Metsässä liikkuu myös harvinaisempia eläimiä, joiden jälkiä pitää erikseen opetella.

Minä pidän susista. Niinpä aina iloitsenkin kun niiden jälkiä näen.

Vaikka sudet liikkuvat usein laumoissa, on niitä lähes mahdoton nähdä. Susi on niin arka eläin että pysyttelee kaukana ihmisestä. Metsässä jossa asutukseen on matkaa, voit hyvällä onnella kuitenkin nähdä tassunjäljet tai useammatkin.

Sudet kulkevat usein paksussa lumessa samoihin jälkiin astuen, mutta joskus tielle tultaessa ne kulkevat helposti pari rinnakkainkin. Jos ihmisjälkiä ei näy ja tassujen koko on 10-12 cm ilman kynsiä, voit epäillä jälkeä suden aiheuttamaksi.

Suden jälkeä ei ole syytä pelästyä. Enneminkin voit olla iloinen siitä että olet nähnyt niin harvinaisen eläimen jäljet.

Jäljestäminen on hauskaa puuhaa. Päiväsaikaan jälkiä on helppo löytää, mutta pitää muistaa ettei tarpeettomasti lähde jälkien perään. Ne saattavat johtaa eläimen makuupaikalle. Eläimet tarvitsevat rauhan ja koska ihminen on eläimille pelottava, niitä ei pidä suinpäin hätyytellä.

Oikaisin kotiin hiljaista metsäautotietä pitkin. Uutta lunta oli tiellä. Ilta oli muuttunut jo pimeäksi yöksi. Näin edessäni jäljet jotka ylittivät tien. Pysähdyin katsomaan. Neljä sutta oli jättänyt tassunjälkensä maahan.

Ihailin jälkiä hetken. Lunta satoi hiljalleen. Mietin että aamulla jäljet ovat taas uuden lumen peittämät.

Se on hyvä asia, sillä silloin näitä jälkiä ei seuraa kukaan.