Ihminen on kehittynyt evoluutioteorian mukaan jostain vesieläimestä. Aika on muokannut meitä fyysisesti seillaisiksi kuin nyt olemme.
Olemme kehittyneet myös älyllisesti. Sen huomaa helpoiten siitä, miten uusia keksintöjä, jotka helpottavat elämäämme, syntyy päivittäin. Suurin osa keksinnöistä onkin fyysisen toiminnan helpottamiseen liityviä keksintöjä.
Vain muutamia vuosia sitten syntyi internet. Pian sen jälkeen tuli irc, facebook ja monia muita vastaavia sovelluksia jota en tunne. Ystäviä voi nykyään tavata lähes koska tahansa tapaamatta heitä enää fyysisesti.
Nyt googlemaps toi kaikkien nähtäväksi kartan jolla voi huristella pitkin maita ja mantuja likkumatta itse metriäkään.
Väistämättä tulee meleen ajatus, että kohta tätä kaikkea tietoa voi ostaa kaupasta mikrosiruina ja asentaa laajennuksena omiin aivoihinsa. Silloin ehkä onnen ja ilon kokemuksiakin voisi ostaa sähköisesti. Voisi matkustaa ja tuntea olevansa rikas, tai vaikkapa köyhä. Sellaisia sovelluksia virtuaalielämästä on jo netissä.
Mihin silloin tarvitsemme enää muita ihmisiä?
En vastusta kehitystä. Ulkoilen ja retkeilen uusinta uutta olevilla retkeilyvaatteilla. Nekin ovat kehittyneet. Sateessa ei tarvitse enää kastua eikä hikoillakaan. Gps-karttaa en kyllä vielä omista. Minulle paperinen kartta riittää ja aurinko taivaalla.
Minulle fyysitä nautintoa ei korvaa mikään. Tuulenvire iholla, auringon lämpö kasvoilla, suopursujen tuoksu tai vaikka tikku varpaassa ovat tunteita jotka haluan kokea aidosti.
Ehkä sadan vuoden päästä, voi olla niin, että kenenkään kenkä ei enää hierrä, vaan ongelma on ennemnkin se että tietokene jumittaa. Ihmisen äly kehittyy edelleen ja liikkumiseen tarvittavat lihakset alkavat surkastua
Sitä kehitystä minä vastustan ja lähden taas viikonlopuksi metsään.
Eläköön tunne ja fyysisyys.
