151. ja viimeinen yö

Tarina kirjassa Tuulenhuminaa

Inkivääririsottoa ja karitsan kyljyksiä

Resepti kirjassa Tuulenhuminaa

Jälkiä talviyössä

Yöt ovat metsässä jännitäviä. Kun olet paikoillasi, kaukana asutuksesta ja kuuntelet hiljaa, voit kuulla pöllöjen huhuilevan, kettujen rääkyvän, supikoirien haukkuvan tai vaikkapa susien ulvovan.

Eläimet ovat arkoja. Ne pysyttelevät kaukana ihmisestä. Monet äänet joita voi kuulla ovatkin varoitusääniä muille samanlajin eläimille.

Susi ulvoo laumalleen olinpaikkaansa tai kutsuakseen laumaansa kokoon. Susi voi myös haukahtaa varoitukseksi muille susille vaikka kun se on vaistonnut ihmisen.

Vaikka öinen metsä on täynnä elämää. Ja ääniä kuulee helpostikin, silti eläinten näkeminen on harvinaista. Lumisina talvina metsä täyttyy kuitenkin nopeasti lumeen painuneista eläinten jäljistä. Suurin osa niistä ilmestyy sinne juuri yöaikaan, jolloin eläimillä on turvallisempaa liikkua eikä ihmistä tarvitse pelätä.

Hirvet jättävät suuret sorkkien jäljet. Kauriit pienemmät, ja pienet metsäkauriit vain muutaman sentin mittaiset jäljet. Ketunjäljet on helppo tunnnistaa ja tietenkin jäniksen.


Metsässä liikkuu myös harvinaisempia eläimiä, joiden jälkiä pitää erikseen opetella.

Minä pidän susista. Niinpä aina iloitsenkin kun niiden jälkiä näen.

Vaikka sudet liikkuvat usein laumoissa, on niitä lähes mahdoton nähdä. Susi on niin arka eläin että pysyttelee kaukana ihmisestä. Metsässä jossa asutukseen on matkaa, voit hyvällä onnella kuitenkin nähdä tassunjäljet tai useammatkin.

Sudet kulkevat usein paksussa lumessa samoihin jälkiin astuen, mutta joskus tielle tultaessa ne kulkevat helposti pari rinnakkainkin. Jos ihmisjälkiä ei näy ja tassujen koko on 10-12 cm ilman kynsiä, voit epäillä jälkeä suden aiheuttamaksi.

Suden jälkeä ei ole syytä pelästyä. Enneminkin voit olla iloinen siitä että olet nähnyt niin harvinaisen eläimen jäljet.

Jäljestäminen on hauskaa puuhaa. Päiväsaikaan jälkiä on helppo löytää, mutta pitää muistaa ettei tarpeettomasti lähde jälkien perään. Ne saattavat johtaa eläimen makuupaikalle. Eläimet tarvitsevat rauhan ja koska ihminen on eläimille pelottava, niitä ei pidä suinpäin hätyytellä.

Oikaisin kotiin hiljaista metsäautotietä pitkin. Uutta lunta oli tiellä. Ilta oli muuttunut jo pimeäksi yöksi. Näin edessäni jäljet jotka ylittivät tien. Pysähdyin katsomaan. Neljä sutta oli jättänyt tassunjälkensä maahan.

Ihailin jälkiä hetken. Lunta satoi hiljalleen. Mietin että aamulla jäljet ovat taas uuden lumen peittämät.

Se on hyvä asia, sillä silloin näitä jälkiä ei seuraa kukaan.

Jouluyö, juhlayö

Ihmisen elämä on odotuksia täynnä. Toivotaan parempaa ja unohdetaan että elämä ilman mitään odotuksia on usein riittävää ja hyvää.

Liian pienistä asioista tehdään suuria murheita. Anteeksi antaminen ja hyväksyminen ovat mahdottomia. Toista ihmistä vastaan tuleminen ei tule kysymykseenkään, vaan odotetaan itse anteeksipyyntöä.

Ihminen on liian viisas. Ihminen viisaudellaan tekee usein itsetään tyhmän ja tunteettoman. Kiittämättömän.

Eläimet osaavat paremmin hyväksyä ja nauttia elämästä ilman mitään pyyntöjä. Koiran omistajat tietävät miten koira osoittaa ilonsa jo silloinkin kun käyt ulkona viemässä roskat roskikseen ja jätät koiran sisälle odottamaan.

Ihminen on niin viisas ettei se odota. Itsestäänselviä asioita on liikaa. Asioita joista ei tarvitse kiittää. Ei tarvitse odottaa, ainakaan silloin kun tapahtuma ei tuo mitään uutta.

Ihminen tottuu ja kyllästyy helposti siihen mikä on tuttua ja itsestään selvää. Unohdetaan että mikään asia ei lopulta ole itsestään selvyys. Jokainen matka voi olla viimeinen. Jokainen teko tai pyyntö, sana, voi jäädä kesken vailla vastausta.

Istun lumisateessa pienessä mytyssä puuta vasten suonreunalla. Näin tänne tullessani viidet sudenjäljet. Nyt peityn pikkuhiljaa lumeen. Minua ei palella. Tunnen oloni lämpimäksi. Mietin omaa itsekkyyttäni. Miksei kukaan kysynyt mihin lähden? Miksen itse edes kertonut mihin lähden? Kiinnostiko ketään?

Vastaan itselleni etten tiedä. Olen liian viisas, tyhmä ihminen.

Istun paikoillani pitkään kuin kivi. Tuijotan pimeyteen. Kasvoni kastuvat lumisateessa ja ihollani valuvat pisarat kutittavat.

Keitän kupin teetä. Juon sen hitaasti. Tässä on ihan hyvä, taidan nukahtaa.

On Jouluyö.

Konjakkisuklaalla kuorutettuja sekahedelmiä

Tarina Julkaistaan kirjassa Tuulenhuminaa

Tilataidetta

Tarina kirjassa Tuulenhuminaa

Rahkaa ja karamellisoitua aprikoosia

Resepti kirjassa Tuulenhuminaa

Pähkinäinen riisipuuro

Resepti kirjassa Tuulenhuminaa

Suden jälkiä

Tarina julkaistaan kirjassa Tuulenhuminaa

Riisipuuroa ja glögillä maustettua sekahedelmäkeittoa

Tarvitset:
trangian
vispilän
lusikan

Sekä:
1 dl puuro riisiä
2 dl vettä
0,5 l punaista maitoa
1/2 tl suolaa

2 dl kuivahedelmiä
2 dl vettä
1 dl glögiä (blossa glögiä alkosta)
sokeria
1/2 rkl perunajauhoja

hasselpähkinöitä

kaada riisi ja 2dl vettä kattilaan ja keitä 2 minuuutia. lisää maito ja hauduta kypsäksi, noin 20 minuuttia. Mausta suolalla.
Laita toiseen kattilaan kuivahedelmät ja 2 dl vettä sekä 1 dl glögiä. keitä 20 minuuttia. ota pois tulelta. Sekoita perunajauho kylmään veteen ja suurusta keitto sillä. mausta sokerilla. tarjoa puuron kanssa. ripottele pääle koristukseksi hasselpähkinöitä.

Peto ja sairas ihminen

Tarina julkaistaan kirjassa Tuulenhuminaa

Kiiretöntä nautintoa

Tarina julkaistaan kirjassa Tuulenhuminaa

Ilmastonmuutos

On joulukuinen ilta. Kello on yhdeksän illalla. ulkona on ullut pimeää jo monta tuntia. Päätän yhtäkkiä lähteä melomaan. Eihän talvi ole vielä edes alkanut. Pakkasta ei juuri ole ollut ja taivaaltakin on tullut vain vettä, niin että maa on vielä pikimusta ja kurainen.

Innostun hetkessä asiasta. Pakkaan tavarani. Kanootti auton katolle ja matkaan. Ajan varoen pimeydessä pieniä hiekkateitä pitkin 70 kilometriä, tutulle järvelle. En näe ainuttakaan eläintä matkallani. Perillä astun ulos autostani. Hämmästyn pimeyttä. En näe eteeni metriäkään. Olen järven rannalla jolla ei ole ainuttakaan mökkiä. Koko alue on pyhitetty lintujärveksi.

Tiedän että järvessä on muutama saari. Olen yöpynyt aiemminkin niissä. Nyt pimeys on niin voimakas etten näe edes järven toiselle puolelle. En, vaikka sytytän taskulampun.

Järvi näyttää lampun valossa mustalta ja tyyneltä. Siinä on jotain jännittävää. Se ei tunnu aidolta. Kävelen aivan rantaan ja katson veteen. pohja näkyy selvästi. Näen jotain muutakin. Näen ilmakuplia? Kosketan varovasti veden pintaa ja melkein pelästyn - järvi on jäässä.

Miten ihmeessä järvi on jäätynyt? Eihän ole ollut edes pakkasta, vai onko. Muutama kymmenen kilometriä etelään ei talvesta ole ollut vielä oikein tietoakaan. Täällä on jo kunnolla jäätä. Heitän nyrkin kokoisen kiven järveen. Se kumahtaa ja pomppaa muutaman kerran. sitten jatkaa matkaa äänekkäästi liukuen jonnekin minne en enää näe. Minun on turha edes yrittää meloa.

Rannalla on onneksi laavu. Kannan varusteeni sinne. Sytytän nuotion. Kello on kohta jo kaksitoista yöllä. Lämmitän teetä ja jään pohtimaan välimatkaa kotoani tänne. Mielestäni välimatka ei ole pitkä. Kuitenkin se on riittävän pitkä siihen että voin todeta täällä olevan selvästi kylmempää.

Matkani ei kaduta minua, vaikka en melomaan päässytkään. Enemminkin naurattaa. Olen ajanut kohti kylmää pohjoista. Olen ylittänyt pienimuotoisen ilmastovyöhykkeen. On tapahtunut ilmaston muutos.

Tölkkitonnikalaleipä

Tarvitset:
veitsen

Sekä:
hapankorppuja
1purkki vaaleaa tonnikalaa oljyssä
1 iso salottisipuli
kaprista
Mustapippuria myllystä

Pilko sipuli pieneksi. Sekoita tonnikala, sipuli ja kapris massaksi. jauha päälle mustapippuria. Levitä hapankorpun päälle.

Yksinäiset metsässä

Tämä aika vuodesta on vuoden pimeintä aikaa. On sama lähteekö ulos neljän aikaa iltapäivällä vai kymmeneltä illalla. Ilman taskulamppua metsään on turha mennä.

Vettä on satanut jo monta päivää. taivas on ollut pilvessä, eikä pakkasesta ole ollut tietoakaan.

Eilen, kuin taikaiskusta, kirkastui taivas, paljastaen täysikuun. Ilma kylmeni hetkessä pakkasen puolelle. Lämmin maa nostatti muutaman metrin paksuisen sumukerroksen.

Minulla on lupaus itselleni. niin lähdinkin taas ulos metsään. Otin mukaani vain välttämättömimmän, makuupuussin ja makuualustan. Teltan jätin kotiin.

Ilma oli tyyni ja kostea, täysin äänetön. Levitin makuualustan kalliolle, johon sumu ei yltänyt, ja jäin ihastelemaan tahtitaivasta.

Kohta makasin taas makuupussissani. Tuijottelin vielä hetken ylös taivaalle. Kuulin helmipöllön viheltävän ja nukahdin.

Yöllä sain viestin ystäviltäni. Susilauma oli minusta pohjoiseen, noin 20 kilometrin päässä, en kuullut niitä.

Ammulla kuuden aikaan kuitenkin heräsin yksinäisen suden ulvontaan. Paikallistin äänen suunnan luoteeksi, sillä näin pohjantähden olevan suoraan jalkopääni yläpuolella. Susi ulvoi vain kerran ja minä nukahdin uudestaan.

Heräsin lopullisesti unestani auringon jo paistaessa. Nousin istumaan ja katselin ympärilleni, Makuupussini oli valkoisen kuuran peitossa, kengät olivat jäätyneet kivikoviksi ja vesipullo umpijäässä.

Katsahdin taakseni ja hämmästyin. Näin metsästäjän kävelevän minusta poispäin. Eikö metsästäjä ollut nähnyt minua? miksei hän ollut tullut herättämään minua? tai edes katsomaan mikä ja kuka olen. Jäin miettimään asiaa ja aloin paakkaamaan tavaroitani.

Lähdin kävelemään. Kohta näin metsästäjän uudelleen edessäni. Nyt hän huomasi minut. Tavoitin hänet ja aloin jututtamaan. Kysyin oliko hän nähnyt minua. Sanoi että oli kyllä nähnyt punaisen vaatteen, joka oli makuupussini, mutta ei ollut vaivautunut katsomaan mikä se oli?

Outoa, mietin. Olimme molemmat kaukana metsässä. Alueella jossa ei juurikaan ihmisiä näy. Metsästäjä näkee maassa makaavan hahmon ja kävelee ohi?

Melkoista välinpitämättömyyttä mielestäni. No sainpahan ainakin nukkua rauhassa.

Kylmäsavuporotortilla

Tarvitstet:
Trangian
veitsen

Sekä:
3 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
0,5 l maitoa
suolaa
1 tl sokeria
2 rkl voisulaa
suppilovahveroita
kulmäsvustettua poron lihaa
1 salotti sipuli
raejuustoa
valkopippuria

Sekoita kananmunat ja maito keskeknään. Lisää voi ja jauhot sekä 1/2 tl suolaa ja 1 tl sokeria. Jätä seisomaan hetkeksi. Pilko sipuli pieneksi ja paista ne ja suppilovahverot niin että neste on haihtunut sienistä. mausta valkopippurilla ja ripauksella suolaa. leikkaa kylnäsavuporosta pieniä suikaleita ja sekoita kaikki ainekset raejuustoon. Tarkista maku. Paista taikinasta lettuja. Lisää jokaisen letun väliin valmistamaasi poro-sieni-raejuustoseosta ja kääri lettu rullalle ja nauti.